KAMBODZA

Nyt viedaan toiseksi viimeisinta paivaa kaakkois-aasiassa.
Takasin Thaimaahan tultiin nelja paivaa sitten ja asetuttiin
Koh Sametin saarelle asumaan muutaman lahtelaisen kaverin
Jounin ja Sannan kanssa. Kaverit sai vasta alkuunsa oman
reissunsa, joten oli mukava paasta vaihtamaan kuulumisia
ja jakamaan muutamia hyvia vinkkejakin tyyppien kanssa
nain parin ensimmaisen kuukauden jalkeen. Huomenna ollaan
siirtymassa takasin Bangkokkiin viela yhdeksi paivaksi ja sitten
on aika lentaa Hong Kongiin. Tassa vaiheessa on siis hyva
summata edellinen kohdemaa eli Kambodza.

 Siem Reap

Laosista lahdon jalkeen matkustettiin Siem Reappiin pohjois-
kambodzaan. Matka kesti yhteensa 15 tuntia paikallisessa
vip-bussissa, missa tilat oltiin kaytetty todella tehokkaasti.
Bussin kaytava taytettiin 20 senttimetria korkeilla lasten
muovijakkaroilla, joihin paikatta jaaneet matkustajat ohjattiin
istumaan. Viihteena tomuisia teita pitkin ajaessa toimi lahinna
kuljettajan itse kasaama videokollaasi Michael Jacksonin
seka pienempien youtube-tahtien karaoke-musiikkivideoista.
Tiivistettyna - todella tuskainen viisitoistatuntinen ilmastoi-
mattomassa linja-autossa.

Siem Reappiin suunnattiin AngorWatin seka muiden
historiallisten temppeleiden takia. Kaupunki oli taynna
halinaa kiinalaisen uudenvuoden juhlintojen takia ja lahes
jokaikinen hotelli, hostelli seka guesthouse oli taynna.
Ensimmaisten parin yon jalkeen jouduimme siirtymaan itsekkin
kalliimpaan vaihtoehtoon, koska halvempi huoneemme oli
myyty jo eteenpain seuraaville. Vinkkina siis - varaa huoneet
etukateen kiinalaisen uudenvuoden alla tai huone myydaan
pois alta kun varausaikasi paattyy. Laosista lahtiessani olin
saanut myos kevyen vatsataudin, joten rinkkojen kanssa
vaeltaminen auringon paahteessa monta tuntia majoitusta
etsiessa ei ollut kovinkaan miellyttavaa. Taman tilanteen korjasi
kuitenkin paikalliselta klinikalta saadut antibiootit vaikkakin
visiitti tohtorin luona sai paivabudjetin tuplaantumaan.

Angor Watin temppelialueelle lahdettiin kolmantena aamuna.
Oli mielenkiintoista kierrella ympari tuhansia vuosia vanhoja
temppelin raunioita ja miettia mita kyseisella paikalla on
aikanaan tapahtunut. Lippu yhdelle paivalle maksoi 20 dollaria
ja kuski paivan ajaksi saatiin tingittya viiteentoista dollariin.
Suurimmat omat odotukset olivat juuri Angor Watilla seka
pienemmalla Ta Promh viidakkotemppelilla, jolla on kuvattu
myos Tomb Raider-elokuvaa aikanaan. Jalkimmainen tosin
onnistui tuottamaan suuremman pettymyksen, koska alue
suorastaan tulvi turisteja ja suuria japanilais- seka kiinalais-
ryhmia.Tama tosin sai aikaiseksi sen, etta temppeleiden
kuvaamisen lisaksi kohteeksi joutuivat samanvarisiin lippiksiin
pukeutuneet kiinalaisryhmat joiden joukkoon koitin tuppautua
peace-merkin kanssa Eevan napsiessa kuvia. (Tietamattomille
tiedoksi - yrittakaa loytaa japanilainen tahi kiinalainen joka ei
valokuvaa varten poseeratessaan nayttaisi peace-merkkia
kadellaan =p ).Toisena miinuksena ja viidakkotemppelin
tunnelmaa pilaavana seikkana oli myos alueen kunnostustyot
joiden takia paikalla oli paljon nostokurkia, pressulla peitettyja
osia seka kuormureita.
















Vaikka vaen tungos ja muutamat uudelleenrakennustyomaat
pilasivat tunnelmaa ja paikan rauhallisuutta, on temppeleilla
vierailu ehdottomasti vaivan arvoista. Rakennelmien suunnaton
koko ja pienet yksityiskohdat saavat oikeasti ihmettelemaan
niiden monimutkaisuutta, seka sita kuinka ne on saatu rakennettua
aikanaan ilman nykyteknologiaa.

Phnom Penh

Siem Reapista matksustettiin maan paakaupunkiin Phnom Penhiin.
Reappiin verrattuna kaupunki ei tuntunut loppuvan mihinkaan.
Kadut tayttyivat skoottereista, pyoratakseista, autoista ja
ihmisvilinasta. Vaikka alkuun kaupungista oli kuullut paljon
huonoakin, oli se itselle paikka johon haluan palata uudestaankin.
Ihmisten ystavallisyys oli kasin kosketeltavaa. Paikalliset tulivat
vahan valia juttelemaan niita naita ja olivat jatkuvasti
hymyilemassa ja tervehtimassa. Ihmiset kertoivat omasta
perheestaan ja elamastaan varauksetta ja monet naispuoliset
henkilot puhuttelivat Eevaakin lyhyen keskustelun jalkeen
sisko-nimella. Ihmisten ystavallisyys on noussut esille ympari
kaakkois-aasiaa, mutta kambodzassa tama tuntui nousevan
tapetille viela enemman. Siitakin huolimatta etta maassa on
tapahtunut kansanmurha -70-luvun lopulla. Tahan liittyen
paatimme suunnata myos toiseen maan nahtavyyteen -
Kuoleman kentille.


















Killing Fields on paikka, jossa seitsemankymmentaluvun puolessa
valissa PunaKhmeerien (kambodzan kommunnistinen puolue)
johtaja PolPot aloitti systemaattisen oman kansansa tuhoamisen
johdattamisen takaisin kivikaudelle. Lahes jokaisesta perheesta
menehtyi yksi tai useampi jasen, joko teloituksien, kidutusten,
rankan pakkotyon, nalan tai sairauksien johdosta. Neljasosa maan
vaestosta kuoli viiden vuoden aikana eri yhteiskuntaluokista ja
miehista naisiin ja lapsista vanhuksiin. Killing Fields on yksi maan
entisista teloitusalueista johon uhrit tuotiin muunmuassa
laheisesta entisesta koulusta, joka oli muutettu S21-nimiseksi
kidutusvankilaksi, jossa uhreilta kidutuksen avulla puristettiin
valheellinen tunnustus maanpetturuudesta.

(Luotien saastamiseksi ihmisten teloitukseen
kaytettiin tyokaluja bamusahoista, vasaroihin
ja kirveisiin. Kuvassa puu jota vastaan pienet
lapset hakattiin hengilta)


Paikka on tata nykya S21-vankilan lisaksi tarkea vierailukohde,
jossa kerrotaan synkka osa maan historiasta. Talla koitetaan
myos valistaa ihmisia, jotta vastaavaa ei paasisi enaan ikina
tapahtumaan.  Kierroksen paasee tekemaan yksin ja matkan
varrelle saa nauhurin, josta numeroa painamalla kerrotaan
jokaisesta kentan pisteesta erikseen niille saavuttaessa.
Naihin synkempiin paikkoihin liittyen tulin ostaneeksi ja
lukeneeksi myos kaksi englanninkielista kirjaa:
First they killed my father seka Surviror, joista jalkimmaisen
ostin yhdelta seitsemasta S21-vankilasta hengissa selvinneelta
miehelta.

(Yksi seitsemasta S21-vankilasta selvinneesta henkilosta)

Maan sota ei ole kuitenkaan paattynyt tahankaan paivaan
mennessa. Entisia Punakhmerien hallituksen jasenia ja johtajia,
koitetaan edelleen saada oikeuden eteen ja vastaamaan teoistaan,
vaikkakin kansan omatoimiset  lynkkaukset ovatkin loppuneet.
Taman lisaksi jatkuvasti maan rajoilla kuolee ja joutuu
raajarikoiksi siviileja, jotka peltoa viljellessaan tai metsassa
kavellessaan sattuvat astumaan miinojen paalle, joita
Amerikkailaiset pommikoneet tiputtivat vietnamin sodan aikana
Kambodzankin puolelle. Mikali siis tulet Kambodzaan ei huono
tapa tehda hyvantekevaisyytta ole sekaan, etta tuet paikallisia
vapaaehtoisyrityksia, jotka auttavat pommien uhreiksi joutuneita
ilmaisilla leikkauksilla ja tukevat naiden perheita. Pienempiin
tekoihin pystyy antamalla budjetistaan pienen osan kaduilla
almuja pyytaville ihmisille, jotka monet ovat menettaneet
raajojaan joko pommien rajahdyksissa tai sisallissodan aikana.

Synkempien mietteiden ohessa kaupungista loytyi kuitenkin
paljon positiivista. Ihmisten ystavallisyyden lisaksi jokea
reunustava rantaboulevardi, lukuisat ravintolat, uudet
tuttavuudet seka loistava ruoka saivat paremmalle tuuleelle.
Kun yhtena paivana kavimme treenaamassa paikallisten
suosimalla "ghettopunttisalilla", kavin itse toisena paivana
harjoittelemassa toisella kuntosalilla. Aerobisen ja lihaskunto-
treenin jalkeen oli vuorossa suihku, sauna, hoyrysauna,
kuuma ja kylmavesi-poreallas seka hieronta. Ei huono
vaihtoehto kuosittaa kehoa parempaa olotilaa kohti
edellisen paivan juhlintojen jalkeen =). Edellisena paivana
olimme kayneet katsomassa paikallisella tv-stadionilla
ilmaiseksi nyrkkeilya ja taman jalkeen lahteneet viihteelle
jokirannan gogo-tyttobaareihin. Hauskaa seuraa ja
hyvaa tunnelmaa kunnes vasymys alkoi painamaan liikaa.
Kannattaa siis poiketa naihinkin paikkoihin yksille, vaikka
baarit eivat ulkoapain naytakkaan "asiallisilta" =p.

Sihanoukville - Koh Takiev

Phnom Penhista siirryimme viimeiseen kohteeseemme
Kambodzassa. Koska saavuimme sihanoukvilleen vasta
iltamyohaan paatimme tsekata itsellemme, seka dosamatkan
aikana tapaamallemme amerikkalais-kaverillemme
majoitukset mantereen puolelta. Hyvalla tuurilla satuimme
kuulemaan viereisesta poydasta suomen kielta ja lopulta
selvisi, etta kyseinen kaveri pyoritti omaa edullista resorttiaan
lyhyen matkan paassa kahvilasta missa olimme istumassa.
Viidella dollarilla huone, saimme itsellemme majoitukset,
kunnes seuraavana paivana suuntasimme Koh Takievia kohti.

Koh Takiev oli sita mita itse olin pidemman aikaa taas
odottanut. Tyhjaa puuterihiekkarantaa ja turkoosin vihreaa
vetta. Riippumatossa makoilua ja kirjan lukemista. Ei musiikkia,
ei metelia. Ei ylimaaraisia ihmisia, eika aurinkovarjoja.
Bungalowista maksoimme reippaat 20 dollaria yolta ja vaikka
vetta ja sahkoa sai vain neljan tunnin ajan iltaisin, ei se haitannut.
Nakyma bungalowin terassilta oli suoraan merelle ja moskiitto-
verkko piti oisin hyttyset loitolla. Paikallisesta ravintolasta sai
edullista ja hyvaa ruokaa seka halpaa juotavaa. Myos
laheisella crussoe-resortilla istuessamme eraana iltana, tuli
tutustuttua uusiin ihmisiin ja huomattua, etta saari veti juuri
sopivaa porukkaa puoleensa. Porukkaa ketka tulivat
Rentoutumaan, eivat bilettamaan. Surullista kylla - tamankin
saaren kohtalo muuttunee muutaman vuoden paasta.
Resortin omistajalta kuulimme, etta saari on myyty kiinalaisille
jotka suunnittelevat rakentavansa kasinon ja suuria hotelleita
saarelle tuhoten sen. Onneksi kuitenkin alueelta loytyy lukuisia
viela pienempiakin saaria, joten toivon mukaan alueelta loytyy
jatkossakin niita hiljaisia paratiiseja, joille on mahdollista asettua
omaan rauhaansa.

Koh Samet

Viimeiset nelja paivaa on siis vietetty Sametilla jalleen thaimaan
puolella. Paikallisten pitkan viikonlopun takia
jouduimme nukkumaan ensimmaisen yon internetkahvilan
lattialla, koska kaikki huoneet ja teltat oltiin varattu.
Seuraaviksi oiksi loysimme taas hyvat bungalowit, joissa
yovyimme tahan asti hintojenkin alentuessa viikonlopun
jalkeen. Tanaan suomalaiset ystavamme jatkoivat matkaansa
eteenpain kun itse paadyimme jaamaan viela yhdeksi yoksi
saarelle. Huomenna liikumme Bangkokkiin viela yhdeksi yoksi
ja siihen paattyy Kaakkois-Aasian kierroksemme. Lennamme
ensimmainen paiva marraskuuta Hong Kongiin, jonne
saimme kontaktin muutama paiva takaperin tutustuessamme
Israelilaiseen Aviin, seka hanen hollantilaiseen ystavaansa.
Molemmat kamppailulajien harrastajia ja yhteiset harrastukset
yhdistivat. Tallakin kertaa =) Avi on tyoskennellyt HongKongissa
jo useamman vuoden, joten on hyva saada ns. paikallinen
kontakti, jotta eksyisi alueille, jonne ei muuten valttamatta
osaisi suunnata.

(Dollarin hiustenleikkuu ja letti kuntoon)

Nyt kuitenkin ensimmaiset kaksi kuukautta reissua on takanapain.
Kaakkois-aasia on vakuuttanut jalleen ja iskostanut fiilikset
takaisinpaluusta paahan vaikka paikanpaalla ollaan edelleenkin.
Seuraava kokonaisuus kestaa 3 viikkoa ja sina aikana
tsekataan sitten Hong Kong, Peking seka Japani.
Matka jatkuu, joten seuraaviin kuulumisiin asti:
Chock Dee!

-Jussi / Ideaali