perjantai 29. maaliskuuta 2013














JAPANI

Japani oli tahan mennessa yksi eniten odotetuista
matkakohteistamme. Saavuimme Tokioon samana
paivana Pekingista lahdettyamme ja lento sujui
hyvin pienta turbulenssia lukuunottamatta.

Ensimmainen kasitys mika saatiin hyvin nopeasti
rikottua, oli yleinen hintataso. Olin alkuun
ymmartanyt Japanin olevan jopa huomattavasti
Suomea kalliimpi paikka vierailla, mutta loppujen-
lopuksi hintataso oli taysin suomeen verrattavissa.
Hotellimajoitus, ruoka ja juoma olivat siis kohtuulliset
omaan yleiseen elintasoon nahden, mutta toki huomat-
tavasti kalliimpaa kuin esim. Kaakkois-Aasiassa.















Oman majoituksemme olimme tsekanneet etukateen
Aizya Innista, mihin selvisimme tunnin junamatkan jalkeen.
Guesthouse sijaitsi Minamisenju-nimisella alueella Tokion
ytimesta koilliseen. Alue oli yleisesti nahden todella siistia,
mika nakyi roskattomuudesta seka skarpista katukuvan
yleisilmeesta. Majoitus itsessaan oli siisti reppureissaaja-
henkinen majatalo missa oli kaytossa wifi, tietokoneet,
yhteinen keittio, suihkut seka pienet huoneet missa sangyn
virkaa ajoivat lattialla olevat patjat. Henkilokunta oli
todella ystavallista ja avuliasta ja osasivat myos neuvoa
uusia tulokkaita monissa eri tilanteissa. Jalleen siis uusi
majatalo, mita pystyn ehdottomasti suosittelemaan Tokioon
matkaaville, kenelle riittaa siisti ja turvallinen majoitus
ilman suurempaa luksusta. Minamisenjusta liikkuminen
muualle Tokioon onnistui myos vaivattomasti jokasuuntaan
kulkevien metrolinjojen ansiosta ja yhden paivan
matkustuslippukaan ei maksanut kuin 710 yenia (n. 5euroa).


(Aizuya Inn - Tokion tukikohta)

Haipeimpia paikkoja, mihin itse tykastyin Tokiossa
pyoriessamme olivat Akihabara, Ueno, Asakusa,
Shibya, Shinjuku seka Roppongi. Asakusasta loytyi
palanen vanhaa Japania riksakuskeineen, perinteisine
kauppoineen ja temppeleineen. Uenosta loytyi iso
puisto missa oli myos lampia ja temppeleita. Talla
alueella oli myos mukava istuskella paivaa juomassa
aamukahvia ja nauttia auringosta. Uenosta loytyi
myos hyva ostoskatu, mista loytyi vaatteita edulliseen
hintaan, merkkiin ja laatuun nahden laidasta laitaan.
Shibya ja Shinjuku olivat omien havaintojeni mukaan
kuitenkin isoimmat nuorison keskittymat. Shinjukussa
kadut nayttivat muurahaispesilta ihmisvilinan keskella
ja Shibyasta taas loytyi Harajuku-alue jolle nuoret
ja nuoret aikuiset keraantyivat varsinkin sunnuntaisin
isoin joukoin nauttimaan vapaasta suurelle puistoalueelle
ja ostoskaduille. Harajukun alueelta loytyy myos paljon
osteltavaa, niille kenen vaatevarasto tarvitsee taydennysta.
Itse poistin muunmuassa uuden hupparin ja takin
viidentoista euron hintaan, joten hinnalla pilattuakaan
tavaraa ei alueelta loydy, kunhan vain jaksaa pyoria
kaupoilla =)

Suurimmat yoelaman keskittymat nayttivat
kuitenkin olevan Shinjuku, seka Roppongi missa tuli
itsekkin pyorittya muutamana iltana. Tahan kuitenkin
huomiona se, etta metrojen aikatauluista kannattaa olla
perilla. Lahestulkoon jokainen metrolinja sulkeutui
puolen yon aikoihin ja meillakin kavi naissa kohdin
mokia. Toisena iltana lyottaydyimme parin italialaisen
kanssa kimppaan ja onnistuimme monen metro ja
junalinjan vaihdoksen jalkeen loytamaan tiemme
takaisin Minamisenjuun, vaikka suoria linjoja alueelle
ei enaa kulkenutkaan. Toisena iltana taas yksikaan
juna- tai metrolinja ei enaa kulkenut Shinjukua lahemmaksi
maaranpaatamme, joten jouduimme ottamaan taksin
mika maksoi jo 35euroa. Taksit eivat siis todellakaan
ole halpoja Tokiossa, joten kannattaa olla perilla
aikatauluista mikali suunnittelee viettavansa yota
pidempaankin, eika jaksa notkua esim. yksityiskayttoon
vuokratussa karaokebaarissa aamuun asti.


(Shinjuku, ihmisvilina ja tienylitys)


(Vastakohtaa Shibyan puistosta)

Akihabara oli ehka futuristisimman nakoinen kaupunginosa
Tokiossa, mihin itse tuli tormattya. Electric City oli taynna
arcadehalleja, neonvalokyltteja, elektroniikkaliikkeita seka
automaatteja mista sai kaikkea lehdista, kerailykortteihin,
virvokkeisiin, rookiin, ruokiin, pehmoleluihin ja lampimiin
kahveihin. Juoma-automaatit olivat muutenkin yleinen ilmestys
katukuvassa, silla jopa hiljaisimmista kaupunginosista loytyi
jokaisen korttelin kyljesta kone mista sai juotavia ympari
vuorokauden. Hyva lisa varsinkin baarista palatessa.
Yksi silmiinpistava lisa varsinkin Akihabaran katukuvassa
oli Anime ja Hentai-kauppojen maara. Sarjakuvia ja sarjakuva-
pornoa myyvia liikkeita loytyi jokaisesta kulmasta ja kaupat
eivat olleet todellakaan pienia vaan useimmiten kolmen-kuuden
kerroksen korkuisia sokkeloita. Liikkeista loytyi jokaiselle
jotain (kirjaimellisesti) ja alakerran sarjakuvaporno-lehtien,
videoiden ja pelien lisaksi ylakerroista loytyi myos useimmiten
valinemyymalat vaihtoehtoja pullollaan missa liikemiehet- ja
naiset seka teinit kiertelivat silmat kiiluen.


(Liikemies tyopaivan jalkeen)

Hammentava asia oli myos yleinen bakteeri- tai
saastekammoisuus.Varmasti joka kolmas tai neljas
vastaantuleva kaytti hengitys-suojainta.
Bisnesmiehet puvut paallaan, tai muotitietoiset tytot,
jotka olivat laittautuneet viimeisen paalle nateiksi tayttivat
metrot ja katukuvan hengityssuojaimet kasvoillaan.
Lieneeko sitten syyna saasten maara suurkaupungissa tai pelko
flunssasta, mutta jokatapauksessa naky oli outo, kun siihen ei
muualla pain maailmaa viela ole tullut tormattya.


(Pidemmille metromatkoille on hyva ottaa ajanvietetta -
Tassa samuraihenkeen Fruit Slash)


Vaikka alkuun oli valmis suunnitelma siita, etta viettaisimme
Tokiossa vain viisi paivaa ja lahtisimme sitten tutkimaan
muita kaupunkeja, jouduimme muuttamaan kuvioitamme.
Tokiossa on jarjettoman paljon nahtavaa ja kaupunkiin
voisi jaada asumaankin pidemmaksi aikaa, mikali raha
vain riittaisi. Kaupunki on taynna ystavallisia ja todella
kohteliaita ihmisia ja yleinen ilmapiiri ja eri kaupunginosien
viihtyvyys seka nahtavyydet ovat ajankayton arvoisia.
Kaupungista jai siis juuri sellainen fiilis, etta sinne on
pakko paasta uudestaankin ja nimenomaan kevaalla,
jolloin ilmat ovat lampimia ja kirsikkapuiden kukat
kukkivat.


(Asakusan temppelialueelta)

Koska suurimman osan ajasta vietimme nimenomaan
Tokiossa, oli kuitenkin yksi rasti suoritettavana.
Viela perinteisemman ja rauhallisemman Japanin
loytaminen vuoriston keskelta ja lahelta Fuji-vuorta.
Tata varten suuntasimme Hakoneen pariksi paivaksi.
Juna ja raitiovaunut kuljettivat meidat muutamassa
tunnissa perille maaranpaahamme. Raikas vuoristoilma,
huikeat nakymat ja majatalossamme sijaitsevat
yksityiskaytossa olevat kuumat lahteet kuosittivat kropan
ja mielen nopeasti takaisin kondikseen.
Majatalon huoneet oli sisustettu perinteiseen tyyliin
ja sisatiloissa tuli kaytettya lahinna majoituksen
tarjoamia sandaaleja seka kylpytakkia. Huoneissa
oli matalat poydat, teetarjoilu, perinteiset liukuovet
seka huikeat nakymat itse vuoristoon. Majatalossa
oli myos kolme yksityiskayttoon tarkoitettua kuumalahde-
kylpylaa, jotka olivat asukkaiden kaytossa ympari vuoro-
kauden =)


(Kuvaa Hakonen majoituksesta)

Itse nahtavyyksista tsekkasimme seuraavanlaisen reitin.
Aamulla otimme ensimmaisen bussin, joka kuljetti meidat
laheiselle jarvelle. Solan keskella olevalla vuoristojarvella
oli merirosvolaiva, joka kuljetti meidat jarven toiseen paahan
mista matka jatkui vaijerihisseilla ylos vuorelle. Niin jarvelta
kuin ylhaalta hisseista oli jatkuvasti huikeat nakymat Fuji-
vuorelle eika saakaan olisi voinut olla parempi tallaiselle
paivalle.


(Fuji-San vaijerihissista nahtyna)

Hetken aikaa ylhaalla vietettyamme suuntasimme
jalleen raitiovaunuilla ja vaijerihisseilla laheiseen kylaan,
josta nappasimme seuraavan dosan Fujin juurella
sijaitsevaan kaupunkiin, mista loytyi tolkuttoman iso
outlet-myymala-alue, missa sai jalleen tyhjennettya
matkakassaa sopivasti. Matkan varrella oli pakko
tarkistaa myos laheinen Samurai-museo, mika sisalsi
antiikkisia haarniskoja, aseita, tauluja ja muita esineita
liittyen entisaikojen samuraiden elamaan. Taalla oli
myos mahdollisuus paasta pukemaan ylleen Shogunin
haarniska, mista en tietenkaan voinut kieltaytya :D
Pienesta lisamaksusta sai sisainen pikkupoika yhden
paivan kohokohdista rastitettua, joten haarniskaan
pukeutuminen oli hintansa arvoista =)


(Samurai-museo ja Shogunin varusteet)

Yleisesti ottaen Hakone ja Tokio nousevat siis
tahan astisen reissun karkikolmikkoon ellei jopa
ykkossijalle. Alueella on todella paljon nahtavaa
ja koettavaa, joten suosittelen jokaista
tsekkaamaan seuraavaksi Japanin listalle perintei-
sempien kohteiden sijasta. Vaikka englanninkielen
taito ei kaikilla paikallisilla olekkaan huipussaan,
tulee Japanissa silti toimeen soveltamalla. Kuten myos
muualla pain maailmaa. Tasta esimerkkia
seuraavassa paivityksessa, kun Eeva kavi pidemman
keskustelun Coloradon pikkukylan baarissa
Meksikolaisen maahanmuuttajan kanssa taman
puhuessa espanjaa ja Eevan puhuessa suomea.
Ennakkoluulot siis syrjaan ja tien paalle =)

-Jussi / Ideaali

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013


HONG KONG & PEKING

Thaimaasta lahdettya on nyt pyorahdetty hong kongissa
seka pekingissa. Talla hetkella osoite sijaitsee Japanissa,
mutta paivitellaan se muutamien paivien paasta =)

Hong Kongiin saavuttiin 1.3 puoliltapaivin ja
asumaan asetuttiin Kowloonin alueelle, missa tuli oltua
aiemmallakin reissulla. Ihmisvilina kapeilla kaduilla
ja kulttuurierot kaakkois-aasian jalkeen tuntuivat
silmiinpistavilta. Hiostava ilma vaihtui viileampaan
ja lampiminakin paivina tuli puettua pitkahihaista taas
paalle. Silti mielta tuntui lammittavan ajatus siita,
etta keskitalven kotisuomen kylmat pakkaset tuli
kerrankin valtettya lahestulkoon kokonaan.


(Honkkarin huone oli Todella pieni - sanky vei kaiken
tilan)


Hong Kongissa ollessa paivat tuli kulutettua lahinna
treenaillessa paikallisella kuntosalilla ja kierrellessa
ostoskatuja etsiessa lampimampia vaatteita Pekingia
silmallapitaen. Thaimaassa Sametin saarella tuli
tutustutta myos Avi-nimiseen Israelilais-syntyiseen
kaveriin, joka oli tyoskennellyt Hong Kongissa jo
muutaman vuoden ajan. Nain ollen oli mukava saada
alueella paikallistakin opastusta ja tuli pyorittya alueilla
minne muuten ei valttamatta olisi tullut eksyttya.


(Nakymia huipulta)

Koska hong kongissa tuli vietettya vain nelja paivaa,
oli paivien aikataulutus kohtalaisen hektista. Paljon
piti kereta nakemaan ja tekemaan lyhyessa ajassa.
Yhtena paivana tuli kierreltya Hong Kongin omaa
walk of famea, mista loytyy paikallisten supertahtien
muistomerkkeja katukivetyksesta (mm. Bruce Lee,
Jet Lii, Jackie Chan seka Chow Yun-Fat). Toisena
paivana kaytiin saaren puolella katsomassa nakoaloja
viewpointilta ja lahdettiin paikallisen tuttumme kanssa
tarkistamaan alueen yoelamaa, mista selvittiinkin
takaisin Kowlooniin vasta kuuden aikaan aamusta.


(Paikalliskontakti - Avi)

Kuten monissa muissakin suurkaupungeissa, on
Hong Kongissakin helpointa liikkua metrolla paikasta
toiseen. Hinnat ovat halpoja linjoja on jokaiseen
suuntaan ja pysakkeita joka puolella. Viimeisena
aamuna kuitenkin suuntasimme lentokentalle taksilla
kiireen yllattaessa ja kuskiksi saimme kaverin,
joka oli ilmeisesti katsellut liikaa Fast and Furious-
leffoja. Puolen tunnin penkista kiinni pitelyn jalkeen
selvisimme kentalle hengissa. Kuski ohitteli autoja
muutamien metrien rakosista ja ajoi jatkuvasti
100 - 160 kilometria tunnissa kuulokkeet korvillaan.

Honkkarista jai kuitenkin hyvat muistikuvat varsinkin
paikalliskontaktimme Avin ansiosta. Motoristin nakoinen
salli toimi hyvana isantana ja opasti monessa
tilanteessa. Hyvasteja sanoessa tuli jalleen haikea
fiilis, niinkuin useissa paikoissa aikasemminkin. Aina
miettii sita tapaako samoja naamoja ja nakeeko
samoja paikkoja enaan toista kertaa elamassaan.
Haikeat fiilikset silti syrjaan ja matka kohti kiinan
paakaupunkia Pekingia. Matka jatkui.

Peking

Koska Pekingin vierailu oli ensimmainen kerta
itsellenikin, oli hyvien jarjestelyiden ansiota, etta paikalta
loytyi jalleen paikalliskontakteja. Aitini kiinalaisen tyokaverin
ansiosta heti lentokentalle saavuttuamme, meita oli vastassa
taman upseeriystava autonkuljettajansa kanssa.
Tasta syysta heti termiinaaliin saavuttuamme vastassa
oli kyltteja, joissa ilmoitettiin Mister Jokelan kyydityksista =P
Koska paikalliskontaktimme eivat osanneet puhua sanaakaan
englantia olivat he jarjestaneet puhelimen valityksella
englantia puhuvan kaverin toiseen paahan. Hetken keskustelun
jalkeen selvisi, etta luvassa olisi paivallinen ennenkuin
jatkaisimme majoitukseemme. Tietysti tama jannitti itseani
silla, ettei yhteista kielta ruokapoydan keskusteluun,
tilausten tekemiseen eika muuhunkaan loytynyt.


(Kuvaa Pekingin kujilta)

Pitkan ajomatkan ja ruokapoytaan asettumisen jalkeen
mieli kuitenkin muuttui. Itse ei juuri tarvinnut miettia,
kun uudet tuttumme tilasivat poytaan noin kahdeksaa
erilaista alkupalaa seka Pekingin ankkaa joka oli todella
herkullista. Muutamista alkupaloista tuli esiin taysin uusia
makuelamyksia, mutta possuhyyteloa lukuunottamatta
kaikki upposi :D Varsinkin Pekingin ankka seka paikallisolut
jota uudet tuttumme tilasivat jatkuvasti poytaan ennenkuin
edellinen lasi oli tyhjentynyt. Annoksia kierratettiin ja
lisaa ruokaa kannettiin poytaan jatkuvasti. Kuppeja
skoolattiin ja vahan valia lasi piti juoda tyhjaksi ykkosella.
Aiemmin kuultu kohteliaisuustapa joka liittyi skoolaukseen
tuli myos tutuksi harvinaisen selkeasti. Kohteliaisuus
vaatisi skoolaamaan lasia niin, etta oma lasisi jaa alemmaksi
kuin toisen. Tama kuitenkin osoittautui mahdottomaksi
silla ystavamme saattoi jopa ryomittaa oman tuoppinsa
poytaa pitkin omaa lasiani vasten jos koitin skoolata
alemmaksi, kuin tama. Kolmen tunnin ruokailun jalkeen
saimme kyydin omalle majapaikallemme ja paiva jatkui
lahialueen tutkimisella.


(Eeva, toinen paikalliskontakteista ja kolmen tunnin
paivallinen)


Ilma Pekingissa oli juuri sellaista minkalaista sen olin
kuvitellutkin olevan. Kuiva, viilea ilma. Sumuinen peite
taivaalla jatkuvasti ja maasto polyista, beigen ja
harmaan varista seka puut lehdettomia. Kadut leveita,
rakennukset neuvosto-tyyliin massiivisia ja kaiken
seassa pienia kujia ja ihmisvilinaa. Oman asumisemme
jarjestimme Sunrise Hostel-nimisesta paikasta, missa
palvelu, ruoka, sijainti ja asuminen hintaan nahden oli
parasta tahan siihen mennessa. Hostelli sijaitsi
lyhyen kavelymatkan paassa Tavaallisen rauhan aukiosta,
Kielletysta kaupungista seka kauppakeskuksista ja
lukuisista ravintoloista.

Taalla kuitenkin tuli huomattua ihmisten jopa friikkimainen
suhtautuminen vaaleahiuksisiin vieraisiin. Todella
useaan otteeseen, ihmiset ottivat kadulla valokuvia,
supisivat ja osoittelivat selan takana, seka tulivat
keskustelemaan taysin spontaanisti. Monet
halusivat valttamatta saada yhteiskuvan skandinaavien
kanssa, seka kiinanmuurilla vieraillessamme eras aiti
tyonsi jopa pienen lapsensa Eevan syliin yhteiskuvaa
varten :D Olimme kylla kuulleet vastaavasta jo
aikaisemmin, mutta silti sen omin silmin nakeminen
oli todella hammentavaa. Ensimmaisena iltana lahdimme
myos muutaman paikallisen tyton kanssa baariin
istumaan iltaa sen seurauksena, etta tytot tulivat
kadulla taysin yllattaen keskustelemaan ja
kysymaan meita seurakseen. Tahan kuitenkin huomiona
se, etta Pekingissa on myos paljon huijauksen
verukkeella turisteja lahestyvia ihmisia liikkeella, joten
tarkkana kannattaa aina olla.













(Eeva paikallisten toivomassa yhteiskuvassa)


Kulttuurikohteista huikeimpia olivat ehdottomasti
Kielletty kaupunki, seka Kiinan muuri, jolla vierailimme
kolmantena paivana. Aluksi ajatuksena oli kavella
yhteensa kahdenkymmenen vartiotornin matka
pitkin muuria, mutta aika loppui viidennentoista
jalkeen matkan pituudesta johtuen. Mikali joku
lukijoista eksyy alueelle, suosittelen ottamaan
paalle lenkkeilyyn soveltuvat varusteet. Portaiden
kipuaminen on oikeasti rankkaa ja valimatkat
suuria. Nakymat eri torneilta ovat kuitenkin upeita
ja nakemisen arvoisia. Kasittamatonta miettia
paikanpaalla ollessa, sita kuinka vastaava rakennelma
on saatu aikaiseksi ja kuinka pitkaan muuria ollaan
rakkennettu sulkemaan koko pohjoisen kiinan raja.


(Hymyilya ennen muurin kavelyn rankkuuden
selviamista)




(Kuvaa kavelymatkan puolestavalista)

Koska Hong Kongissa treenailu keskittyi painojen
nosteluun, piti kiinassa kayda kokeilemassa
paikallista lahestymistapaa thainyrkkeilyyn.
Sali loytyi kahden tunnin etsimisen jalkeen
kahdeksan metropysakin, yhden mopotaksimatkan,
seka kolmen eri opastajan ja naiden tekemien
soitteluiden jalkeen. Sali oli viimeisen paalle hiottu
piste nyrkkeilykehineen, vapaaotteluhakkeineen seka
voimaharjoitteluun tarkoitetun alueensa kanssa.
Oli mukava paasta treenaamaan paikallisten kanssa
tekniikkatreenia ja valineharjoittelua, kun suurin
osa treenista oli ollut itsenaista tekemista aikaisemmin.
Vaikka yhteista kielta ei ollutkaan, loytyi ymmarrys
tallakin kertaa tekniikoiden demonstroinnin kautta
ja harjoituskuviot menivat nopeasti perille.
Thainyrkkeily on samaa riippumatta maasta tai
kielesta.


(Uudet paikalliset tuttavuudet hostellillapaivallisen jalkeen.
Ideaali & Jay Who- Piste-albumit kourassa tuliaisina)


Talla hetkella ollaan oltu nyt yhdeksan paivaa
Japanissa ja vaikka kerrottavaa riittaisi, jatan sen
mielellani seuraavaan paivitykseen. Talla valtytaan
silta etteivat tekstit veny romaanien mittaisiksi
ja itsekkin kerkean nauttimaan alueesta
muutenkin, kuin koneen aaressa. Eli seuraavaan
paivitykseen asti taas hyvia paivanjatkoja ja
olkaa hereilla myos Ideaali & Jay Who-facebook
yhteison suhteen. Uusina uutisina ollaan paivitelty
keikkalistaa ja lisatty kesalle muunmuassa
kotikaupungin Summer Upit, jossa rajaytetaan
potti tulevan albumin hiittereilla =)
Aasia-saaga jatkuu - Sayonara!