Thaimaasta lahdettya on nyt pyorahdetty hong kongissa
seka pekingissa. Talla hetkella osoite sijaitsee Japanissa,
mutta paivitellaan se muutamien paivien paasta =)
Hong Kongiin saavuttiin 1.3 puoliltapaivin ja
asumaan asetuttiin Kowloonin alueelle, missa tuli oltua
aiemmallakin reissulla. Ihmisvilina kapeilla kaduilla
ja kulttuurierot kaakkois-aasian jalkeen tuntuivat
silmiinpistavilta. Hiostava ilma vaihtui viileampaan
ja lampiminakin paivina tuli puettua pitkahihaista taas
paalle. Silti mielta tuntui lammittavan ajatus siita,
etta keskitalven kotisuomen kylmat pakkaset tuli
kerrankin valtettya lahestulkoon kokonaan.
(Honkkarin huone oli Todella pieni - sanky vei kaiken
tilan)
Hong Kongissa ollessa paivat tuli kulutettua lahinna
treenaillessa paikallisella kuntosalilla ja kierrellessa
ostoskatuja etsiessa lampimampia vaatteita Pekingia
silmallapitaen. Thaimaassa Sametin saarella tuli
tutustutta myos Avi-nimiseen Israelilais-syntyiseen
kaveriin, joka oli tyoskennellyt Hong Kongissa jo
muutaman vuoden ajan. Nain ollen oli mukava saada
alueella paikallistakin opastusta ja tuli pyorittya alueilla
minne muuten ei valttamatta olisi tullut eksyttya.
(Nakymia huipulta)
Koska hong kongissa tuli vietettya vain nelja paivaa,
oli paivien aikataulutus kohtalaisen hektista. Paljon
piti kereta nakemaan ja tekemaan lyhyessa ajassa.
Yhtena paivana tuli kierreltya Hong Kongin omaa
walk of famea, mista loytyy paikallisten supertahtien
muistomerkkeja katukivetyksesta (mm. Bruce Lee,
Jet Lii, Jackie Chan seka Chow Yun-Fat). Toisena
paivana kaytiin saaren puolella katsomassa nakoaloja
viewpointilta ja lahdettiin paikallisen tuttumme kanssa
tarkistamaan alueen yoelamaa, mista selvittiinkin
takaisin Kowlooniin vasta kuuden aikaan aamusta.
(Paikalliskontakti - Avi)
Kuten monissa muissakin suurkaupungeissa, on
Hong Kongissakin helpointa liikkua metrolla paikasta
toiseen. Hinnat ovat halpoja linjoja on jokaiseen
suuntaan ja pysakkeita joka puolella. Viimeisena
aamuna kuitenkin suuntasimme lentokentalle taksilla
kiireen yllattaessa ja kuskiksi saimme kaverin,
joka oli ilmeisesti katsellut liikaa Fast and Furious-
leffoja. Puolen tunnin penkista kiinni pitelyn jalkeen
selvisimme kentalle hengissa. Kuski ohitteli autoja
muutamien metrien rakosista ja ajoi jatkuvasti
100 - 160 kilometria tunnissa kuulokkeet korvillaan.
Honkkarista jai kuitenkin hyvat muistikuvat varsinkin
paikalliskontaktimme Avin ansiosta. Motoristin nakoinen
salli toimi hyvana isantana ja opasti monessa
tilanteessa. Hyvasteja sanoessa tuli jalleen haikea
fiilis, niinkuin useissa paikoissa aikasemminkin. Aina
miettii sita tapaako samoja naamoja ja nakeeko
samoja paikkoja enaan toista kertaa elamassaan.
Haikeat fiilikset silti syrjaan ja matka kohti kiinan
paakaupunkia Pekingia. Matka jatkui.
Peking
Koska Pekingin vierailu oli ensimmainen kerta
itsellenikin, oli hyvien jarjestelyiden ansiota, etta paikalta
loytyi jalleen paikalliskontakteja. Aitini kiinalaisen tyokaverin
ansiosta heti lentokentalle saavuttuamme, meita oli vastassa
taman upseeriystava autonkuljettajansa kanssa.
Tasta syysta heti termiinaaliin saavuttuamme vastassa
oli kyltteja, joissa ilmoitettiin Mister Jokelan kyydityksista =P
Koska paikalliskontaktimme eivat osanneet puhua sanaakaan
englantia olivat he jarjestaneet puhelimen valityksella
englantia puhuvan kaverin toiseen paahan. Hetken keskustelun
jalkeen selvisi, etta luvassa olisi paivallinen ennenkuin
jatkaisimme majoitukseemme. Tietysti tama jannitti itseani
silla, ettei yhteista kielta ruokapoydan keskusteluun,
tilausten tekemiseen eika muuhunkaan loytynyt.
(Kuvaa Pekingin kujilta)
Pitkan ajomatkan ja ruokapoytaan asettumisen jalkeen
mieli kuitenkin muuttui. Itse ei juuri tarvinnut miettia,
kun uudet tuttumme tilasivat poytaan noin kahdeksaa
erilaista alkupalaa seka Pekingin ankkaa joka oli todella
herkullista. Muutamista alkupaloista tuli esiin taysin uusia
makuelamyksia, mutta possuhyyteloa lukuunottamatta
kaikki upposi :D Varsinkin Pekingin ankka seka paikallisolut
jota uudet tuttumme tilasivat jatkuvasti poytaan ennenkuin
edellinen lasi oli tyhjentynyt. Annoksia kierratettiin ja
lisaa ruokaa kannettiin poytaan jatkuvasti. Kuppeja
skoolattiin ja vahan valia lasi piti juoda tyhjaksi ykkosella.
Aiemmin kuultu kohteliaisuustapa joka liittyi skoolaukseen
tuli myos tutuksi harvinaisen selkeasti. Kohteliaisuus
vaatisi skoolaamaan lasia niin, etta oma lasisi jaa alemmaksi
kuin toisen. Tama kuitenkin osoittautui mahdottomaksi
silla ystavamme saattoi jopa ryomittaa oman tuoppinsa
poytaa pitkin omaa lasiani vasten jos koitin skoolata
alemmaksi, kuin tama. Kolmen tunnin ruokailun jalkeen
saimme kyydin omalle majapaikallemme ja paiva jatkui
lahialueen tutkimisella.
(Eeva, toinen paikalliskontakteista ja kolmen tunnin
paivallinen)
Ilma Pekingissa oli juuri sellaista minkalaista sen olin
kuvitellutkin olevan. Kuiva, viilea ilma. Sumuinen peite
taivaalla jatkuvasti ja maasto polyista, beigen ja
harmaan varista seka puut lehdettomia. Kadut leveita,
rakennukset neuvosto-tyyliin massiivisia ja kaiken
seassa pienia kujia ja ihmisvilinaa. Oman asumisemme
jarjestimme Sunrise Hostel-nimisesta paikasta, missa
palvelu, ruoka, sijainti ja asuminen hintaan nahden oli
parasta tahan siihen mennessa. Hostelli sijaitsi
lyhyen kavelymatkan paassa Tavaallisen rauhan aukiosta,
Kielletysta kaupungista seka kauppakeskuksista ja
lukuisista ravintoloista.
Taalla kuitenkin tuli huomattua ihmisten jopa friikkimainen
suhtautuminen vaaleahiuksisiin vieraisiin. Todella
useaan otteeseen, ihmiset ottivat kadulla valokuvia,
supisivat ja osoittelivat selan takana, seka tulivat
keskustelemaan taysin spontaanisti. Monet
halusivat valttamatta saada yhteiskuvan skandinaavien
kanssa, seka kiinanmuurilla vieraillessamme eras aiti
tyonsi jopa pienen lapsensa Eevan syliin yhteiskuvaa
varten :D Olimme kylla kuulleet vastaavasta jo
aikaisemmin, mutta silti sen omin silmin nakeminen
oli todella hammentavaa. Ensimmaisena iltana lahdimme
myos muutaman paikallisen tyton kanssa baariin
istumaan iltaa sen seurauksena, etta tytot tulivat
kadulla taysin yllattaen keskustelemaan ja
kysymaan meita seurakseen. Tahan kuitenkin huomiona
se, etta Pekingissa on myos paljon huijauksen
verukkeella turisteja lahestyvia ihmisia liikkeella, joten
tarkkana kannattaa aina olla.
(Eeva paikallisten toivomassa yhteiskuvassa)
Kulttuurikohteista huikeimpia olivat ehdottomasti
Kielletty kaupunki, seka Kiinan muuri, jolla vierailimme
kolmantena paivana. Aluksi ajatuksena oli kavella
yhteensa kahdenkymmenen vartiotornin matka
pitkin muuria, mutta aika loppui viidennentoista
jalkeen matkan pituudesta johtuen. Mikali joku
lukijoista eksyy alueelle, suosittelen ottamaan
paalle lenkkeilyyn soveltuvat varusteet. Portaiden
kipuaminen on oikeasti rankkaa ja valimatkat
suuria. Nakymat eri torneilta ovat kuitenkin upeita
ja nakemisen arvoisia. Kasittamatonta miettia
paikanpaalla ollessa, sita kuinka vastaava rakennelma
on saatu aikaiseksi ja kuinka pitkaan muuria ollaan
rakkennettu sulkemaan koko pohjoisen kiinan raja.
(Hymyilya ennen muurin kavelyn rankkuuden
selviamista)
(Kuvaa kavelymatkan puolestavalista)
Koska Hong Kongissa treenailu keskittyi painojen
nosteluun, piti kiinassa kayda kokeilemassa
paikallista lahestymistapaa thainyrkkeilyyn.
Sali loytyi kahden tunnin etsimisen jalkeen
kahdeksan metropysakin, yhden mopotaksimatkan,
seka kolmen eri opastajan ja naiden tekemien
soitteluiden jalkeen. Sali oli viimeisen paalle hiottu
piste nyrkkeilykehineen, vapaaotteluhakkeineen seka
voimaharjoitteluun tarkoitetun alueensa kanssa.
Oli mukava paasta treenaamaan paikallisten kanssa
tekniikkatreenia ja valineharjoittelua, kun suurin
osa treenista oli ollut itsenaista tekemista aikaisemmin.
Vaikka yhteista kielta ei ollutkaan, loytyi ymmarrys
tallakin kertaa tekniikoiden demonstroinnin kautta
ja harjoituskuviot menivat nopeasti perille.
Thainyrkkeily on samaa riippumatta maasta tai
kielesta.
(Uudet paikalliset tuttavuudet hostellillapaivallisen jalkeen.
Ideaali & Jay Who- Piste-albumit kourassa tuliaisina)
Talla hetkella ollaan oltu nyt yhdeksan paivaa
Japanissa ja vaikka kerrottavaa riittaisi, jatan sen
mielellani seuraavaan paivitykseen. Talla valtytaan
silta etteivat tekstit veny romaanien mittaisiksi
ja itsekkin kerkean nauttimaan alueesta
muutenkin, kuin koneen aaressa. Eli seuraavaan
paivitykseen asti taas hyvia paivanjatkoja ja
olkaa hereilla myos Ideaali & Jay Who-facebook
yhteison suhteen. Uusina uutisina ollaan paivitelty
keikkalistaa ja lisatty kesalle muunmuassa
kotikaupungin Summer Upit, jossa rajaytetaan
potti tulevan albumin hiittereilla =)
Aasia-saaga jatkuu - Sayonara!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti