LOS ANGELES
Pitkan lentomatkan jalkeen Japanista saavuimme Losiin.
Helsinki - Bangkok-lennon jalkeen kaikki lennot olivat
kestaneet kolmesta viiteen tuntia, joten pitkasta aikaa
jalatkin ehtivat puutumaan lennon aikana.
Los Angelesin lentokentalta ilmainen dosakuljetus
kiidatti meidat Alamon autovuokraamoon, josta
tsekkasimme itsellemme etukateen maksetun automme.
Tiskille paastyani ihmettelin vieressa hymyilevaa ja
nyokkaavaa pitkatukkaista vaaleaa kaveria, jolle
tottakai nyokkasin takaisin. Jalkikateen tajusin etta
kaveri olikin Duudsonit-sarjasta tuttu Jukka, joka
ilmeisesti majailee tata nykya enemmankin rapakon
talla puolen.
Alkuun olimme varanneet pienemman kaliberin auton
itsellemme, mutta myyjan hyvan vakuuttelun jalkeen
vaihdoimme Nissan Roguen katumaasturiin, jolla
matka lahtikin hyvin kayntiin - lukuunottamatta ensim-
maisten ajojen toppailyja, koska automaattivaihteistoon
totuttelu vaati aikansa =)
Los Angelesissa autolle tulikin kayttoa. Valimatkat olivat
oikeasti suuria ja julkinen liikenne vaikutti olevan surkeinta
mita tahan mennessa oli tullut viela nahtya. Metrolinjoja
oli vain muutama ja nekin kuljettivat matkustajia vain
suurpiirteisesti kaupunginosista toisiin. Toisin kuin
esimerkiksi Tokiossa. Tanne tuleville suosittelen siis
auton vuokrausta, silla muuten alueiden vaihtamiseen
kuluu liikaa aikaa. Losissa tsekkasimme neljan paivan
aikana Comptonin kulmat (paivasaikaan), Hollywoodin
walk of famen (tahdet mm. Mikki Hiirelta seka Tom Sellecilta),
Venice-beachin, joka kieltamatta muistutti pienemmassa
mittakaavassa Bangkokin Khao San Roadia. Rohto-tohtoreita
tarjoamassa laakeresepteja, vaateliikkeita ja reppureissaaja-
tunnelmaa. Skeittareita ja hamppupaita.
(Venice Beach)
Universalin studiolla
tuli myos pyorahdettya ja ehdottomiin suosikkeihin ylsivat
kiertoajelu kulisseissa seka Shrekin ja Transformerssin 3d-
ajelut. Transformers oli oikeasti viihdyttavinta huvipuistomenoa
pitkaan aikaan =p.
(Yhteiskuvaa Transformers-sallin kanssa)
(Kuvaa kiertoajelulta kulisseista - kokonainen lentokone
purettu osiin ja tuhottu kaupungin keskelle - lavastetta
kaytetty mm. Maailmojen sota-elokuvaa tehdessa.)
(Kaupunkilavasteita Universalin studiolta sarjoihin
ja elokuviin)
Yhtena paivana kavimme myos Mulholland-
drivea ajettuamme lenkilla Runnion Cannyonissa (kirjoitusmuoto
saattaa menna vaarin), mista oli siistit nakymat Hollywoodin
kukkuloille ja kaupungin ylle. Paikka on ilmeisesti todella suosittu
lenkkeilypaikka paikallisten keskuudessa ja nakymista ja
maaston vaihtelusta johtuen sita ei tarvitse edes ihmetella.
(Nakymia Hollywoodin lenkkipoluilta)
Losista lahdettiin neljan paivan paasta kohti
Coloradon maisemia. Osavaltiota vaihdettiin
Arizonan autiomaiden lapi ajaen, mutta
parin paivan stoppi tuli tehtya keskella Nevadan autiomaata.
Las Vegas. Vaikka alkuun piti ajaa Vegasiin vanhaa
valtatieta pitkin, emme loytaneet tieta mistaan. Tilalla
oli kuusikaistainen moottoritie taynna liikennetta ja tasta
syysta vaikka eteneminen oli nopeaa, ei ajosta tullut nautittua
niin paljoa, kuin olisi kuvitellut. Saavuimme kaupunkiin, myos
ennen illan tuloa, joten saapumisesta ei tullut niin huikeaa,
valoshowta, kuin olin alkuun odottanut.
Vegasissa vietimme kaksi yota, joista ensimmaisen
majailimme vanhan downtownin puolella Rivierassa
ja jalkimmaisen Caesars Palacessa. Asumiset
kustansivat netin kautta tsekattuina yli normaalin
budjettimme, mutta silti tasoon nahden asiallisissa
mittakaavoissa. Riviera (80 dollaria) Caesars (120 dollaria).
Vegasissa ei uusittu Hangover-elokuvan kuvauksia, mutta
hauskaa oli silti. Ensimmaisena paivana kavimme tsekkaamassa
stand up-klubia ja kulutimme illan kasinon automaateilla
varoen istumasta isompiin pokeripoytiin.
Toisena paivana sen sijaan loikoilimme Caesars Palacen luksus-
uima-allas-alueella, ennenkuin suuntasimme tsekkaamaan
kaupungin yoelamaa lahtelaissyntyisen Mikon kanssa.
COLORADO
Coloradoon ajettiin parin paivan ajan ja valissa
pysahdyttiin myos Grand Canyonilla, seka
Hooverin padolla. Paivassa tuli ajettua lahemmas
neljasataa mailia ja vaikka ajoa oli paljon, ei se
silti kaynyt puuduttamaan, vaikka alkuun
monet siita varottelivatkin. Tahan saattaa olla
yhtena syyna jatkuvat pitkan matkan ajamiset
Lahti-Savonlinna- tai Lahti-Keikkareissu-valilla.
Taman lisaksi myos maisemat vaihtuivat jatkuvasti,
joten katseltavaa riitti, eika tylsistyminen paassyt
yllattamaan.
Matkalla Coloradoon, kavi kuitenkin jalleen, jotain
mika kiristi hermoja. Puhelin hajosi. Jalleen. Olin juuri
saanut suomesta uuden Nokia Lumian ja talla kertaa
puhelimen LCD hajosi itsestaan. Onneksi kuitenkin
olimme ostaneet myos navigaattorin ennen Los Angelesista
lahdettyamme, joten loysimme tiemme kaupunkeihin ja
kyliin tasta huolimatta. Coloradosta tuli myos ostettua
ensimmainen iso tiekartta, josta poimimme pienia
kylia matkan varrelle nimien perusteella.
Ensimmaisen paivan vietimme Cortez-nimisessa kylassa
josta ajoimme yoksi Pagosa Springssiin. Oisen ajelun
aikana tien vierella vilahti myos kauriita, mutta yksikaan
ei onneksi lahtenyt ylittamaan tieta meidan ajaessa ohi.
Pagosa Springssissa tsekkasimme itsemme sisaan
Pinewood-motelliin ja suuntasimme loppuillaksi paikalliseen
baariin. Pubissa tuli tutustuttua Gino-nimiseen 60-vuotiaaseen
paikallisaijaan, Alberttiin, joka oli keski-ian ylittanyt motoristi,
seka naiden ystavaan Huaniin, joka oli pieni viiksekas
juopunut meksikolais-kaveri, joka ei sopertanut muuta kuin
espanjaa. pitkin iltaa. Aijien kanssa tuli sitten istuttua iltaa
pidemmalle yohon ja pelattua bilista ja puhuttua reissaamisesta,
paikallisesta menosta seka maailman menosta ylipaansa.
Myos Eeva kavi pitkn keskustelun Huanin kanssa ja koska
Huan ei ymmartanyt englantia, vaihtoi Eeva kehotuksestani
suomeen. Yhteisymmarrys loytyi. Huan sopersi espanjaa
ja Eeva suomea mm. Huanin perheesta rajan takana meksikossa
seka Huanin elamasta yhdysvalloissa. Tassa siis jalleen hyva
esimerkki siita, kuinka yhteista kielta ei valttamatta aina tarvita =)
(Pagosa Springs)
Pagosa Springssista ajettiin seuraavana paivana vuoristoteiden
lapi Denveriin, missa viivahdettiin kaksi paivaa. Reitti kallio-
vuorten valissa oli paa-asiassa pienia teita pitkin ja katseltavaa
riitti. Lumihuippuisia vuoria, puoliksi sulaneita puroja ja jokia,
seka isoja havumetsia. Aurinkoisella ilmalla ajaessa maisemmat
nayttivat todella eeppisilta. Denveriin suunnattiin oikeastaan
korjauttamaan puhelinta, joka oli hajonnut muutama paiva
aikaisemmin, mutta koska se ei taalla onnistunut, jatkoimme
matkaa etelaan Colorado Springssiin, missa vietimme yhden
yon kylan yoelamaa tarkastaessa. Kantrimusiikkia ja
ystavallisia ihmisia. Coloradosta jai kaikenkaikkiaan hyva fiilis.
(Denver)
(Matkakuvaa Coloradon vuoristoteilta)
(SE Southpark?)
TEXAS
Seuraavana paivana jatkoimme matkaa New Meksikon
kautta Texasiin, missa oli jalleen aika ostaa uusi tiekartta.
Maisemat muuttuivat, kantrimusiikki soi radiosta, tiet olivat
isoja seka suoria eika ymparilla ollut muuta kuin peltoa ja
karjalaitumia.
Koska olimme jo aikaisemmin paattaneet
etta skippaisimme isot kaupungit ja suosisimme pienempia
kylia, ajoimme suoraa paata etelaa kohti kunnes saavuimme
Austiniin parin paivan paasta. Tata ennen olimme kerenneet
yopya jo Canyonissa Amarillon alapuolella, seka Brownwood-
nimisessa kylassa. Austinin oli tarkoitus olla valipysakki
tietokoneelle paasyn, seka puhelimen korjauttamiseen
mutta Downtownin korkeiden asumiskustannusten takia
viivyimme kaupungissa vain yhden yon. Keskustan hotellit olisivat
maksaneet 250 dollaria yolta, joten itse paadyimme 50 dollarin
hintaiseen motelliin keskusta-alueen ulkopuolelle. Taalla
kuitenkin pyori sen verran kuumottavan nakoista porukkaa
hotellin alueellakin, joten hetken harkinnan jalkeen paadyimme
skippaamaan seuraavan yon ja liikkumaan eteenpain.
(Yksi aamu monien niiden joukossa, kun ollaan oltu
yota random-motellissa ja jatkettu suoraan aamulla
matkaa. Rinkkojen takia useimmat luulee etta ollaan
lahdossa vaellukselle)
Austinin jalkeen valitsimme viimeiseksi kohteeksemme
College Stationin, mika nimensa perusteella kuulosti
yliopistokeskittymalta, seka hyvalta paikalta lahtea
viihteelle. Ensimmaisena etsimme kuitenkin alueelta kunto-
salin mika osoittautui hyvaksi valinnaksi. Golds Gymin
vastaanotossa meita palveli Lia-niminen tytto, joka innostui
kansalaisuudestamme niin paljon, etta kutsui meidat
illaksi syomaan taman seka hanen kavereidensa kanssa.
Salin jalkeen tsekkasimme itsellemme motellin, josta
Lia tuli myohemmin hakemaan meita ystavansa Danen
kanssa. Illan vietimme kierrellen ravintoloita, seka
baareja Lian kaveriporukan kanssa naiden tarjotessa
ruokaa ja juomaa. Tex-mex-ravintola, irkkupubi,
baari, shottibaari jne. Yolla kiersimme viela toisen
texmex-ravintolan kautta kunnes selvisimme takaisin
motellille. Seuraavan paivan treenien jalkeen lahdimme
viela toiseksi illaksi saman porukan kanssa syomaan,
seka keilaamaan, kunnes oli aika taas hyvastella
uudet ystavat.
Janna oli kuitenkin taas huomata, kuinka
ystavallista porukkaa saattaa taysin sattumalta
tavata paikoissa, missa ei valttamatta alkuun uskoisi.
Jos emme olisi paattaneet tulla texasiin, jos emme olisi
liikkuneet Austinista itaa kohti, jos en olisi osoittanut
kartalta College Station-nimista kylaa, jos ensimmaiset
kaksi navigaattorin osoittamaa salia olisivat olleet
halvempia me emme olisi paatyneet Golds Gymille ja
tavanneet Liaa seka taman ystavia ja emme olisi
tutustuneet taas uusiin ihmisiin matkamme varrella,
emmeka olisi viettaneet kahta todella hauskaa paivaa
naiden kanssa. Tama kuitenkin osoittaa taas sen,
etta tien paalla kannattaa tehda ennalta suunnittele-
mattomiakin ratkaisuja ja olla ennakkoluuloton =)
(Uusia kavereita College Stationilta)
College Stationista liikkuimme viimeiseksi
Beaumonttiin, mista jatkoimme eilen Lousianaan
ja New Orleanssiin. Vaikka auto piti alkuun jattaa
tanne, sain vuokrattua sita pidemmaksi aikaa ja
nyt suuntaamme samalla kiesilla New Yorkkiin asti =)
Nyt on siis 12 paivaa aikaa ajaa auto itarannikolle
ja Texasin viimeinen ostos - Stetsoni - pysyy paassa.
Moottoritie on kuuma ja matka jatkuu!
Don't Mess With Texas..
-Jussi / Ideaali
