ETELA-AMERIKKA














PERU

Yhdysvaltojen jalkeen oli vuorossa
etela-amerikka. Ensimmaisena matkakohteena
lento New Yorkista vei Perun paakaupunkiin
Limaan. Lento oli jalleen astetta pidempi verraten
moneen muuhun, jota myohemmin lensimme mantereen
sisalla, mutta lentoyhtio LAN vaikutti tasokkaalta
ja luotettavalta.

















(Mirafloresin majoitus)

Limaan paastyamme otimme taksin suoraan lento-
kentalta ja suuntasimme Mirafloresin alueelle
rannikolle, jossa majoituksemme oli. Hostellimme
oli vanhaan siirtomaatyyliin rakennettu viihtyisa
majapaikka, jossa henkilokunta oli ystavallista,
aamupalat hyvia ja lahistolla riitti nahtavyyksia.














(Iltaa istumassa Eevan, Billy-Boyn ja Nickin kanssa)


(Oma ruoka ja omat viinit)

Paivat kuluivat pitkalti samalla kaavalla jokainen.
Aamupala, sali, kaupungilla kiertelya ja illasta
muiden matkalaisten kanssa istuskelua
hostellin ulkotilassa viinipullon kera. Texas Holdemin
peluuta pikkurahalla kahta englantilaista vanhempaa
herraa seka perulaisia hostellin tyontekijoita vastaan.



(Texas Holdemia loppuillasta)

Tassa kohtaa alkoi kieltamatta jo tuntua pienta matka-
vasymysta, joten paivat menivat omalla painollaan,
eika suurempia jaksanut enaa sykahdella. Toisaalta
olin alunperinkin asettanut itselleni tavoitteeksi
etela-amerikassa ainoastaan hyvasta viinista ja ruoasta
nauttimisen, joten suunitelmien mukaan mentiin.


(Miraflores)

CUZCO

Kolmen paivan Limassa oleilun jalkeen maan sisainen
lento kuljetti meidat Cuzcoon josta tarkoituksena oli
tehda paivareissu Machu Picculle. Pienesta pitaen
intiaani-tarinoita fiilistelleena tama oli ehdottomasti
yksi reissun kohokohdista itselleni. Ainakin nahtavyyksien
ja paikan historian puolesta. Cuzco itsessaan vaikutti
pienelta ja rauhalliselta kaupungilta limaan verrattuna ja
paikan rakennustyyli ja ilmapiiri muutenkin viestivat
paikalleen jaamisesta.














(Cuzco)














(Nakymaa Hostellin katolta)

Oleilu Cuzcossa osoittautui rauhallisuudesta huolimatta
kuitenkin hankalasti. Ensinnakin ohut ilmanala vaikutti
jo heti lentokentalta lahtien ja asumispaikkaamme
kaveltava porraskatu ei tehnyt asiaa helpommaksi.
Hengastyminen 20 kilon rinkka selassa porraskavelya
harrastaessa ei ollut miellyttava kokemus. Varsinkaan
edella mainittu hapenpuute mukaanluettuna.

















(Portaita portaiden peraan)

Toisaalta
oloa ei tehnyt helpommaksi myoskaan ruokamyrkytys
joka iski heti ensimmaisena iltana huonojen tortilloiden
seurauksena. Yo oli yhta tuskaa, mutta olo kerkesi onneksi
paranemaan sen verran etta parin paivan paasta kykenin
roudaamaan kroppani Machu Piccun reissulle.

Heratys oli neljan aikaan aamulla, jolloin minibussi tuli
hakemaan matkalaisia eri hostelleista. Ajoreitti kulki
sumuisia ja pimeita vuoristoteita pitkin kaupunkiin
jossa juna odotti. Ylinopeus, kuskin nukahtelu rattiin
ja kuljettajan kokaiinin vaikutuksen alainen virtapiikki
pysahdyksien jalkeen sai kuitenkin omat hermot jalleen
kiristymaan ja muutamaan otteeseen tuli huudettuakin kuskille.
Loppu hyvin onneksi ja elossa selvisimme tamankin matkan
juna-asemalle. PeruRailin juna nappasi matkustajat kyytiin
asemalta ja kuljetti meita tunnin matkan kokatee-tarjoiluineen
perille seuraavaan kohteeseen, josta linja-autot lahtivat.














(PeruRail ja junamatka kohti Machu Piccua)














Pienesta turistoituneesta kylasta lahtivat sitten linja-autot,
jotka nousivat mutkittelevaa tieta non-stoppina ylos
Machu Picculle pitkin paivaa.

Ylhaalla odotti englanninkielinen opas, jonka mukana
sen hetken ryhmamme lahti liikkeelle. Kierros kesti noin
puolentoista tunnin ajan, jonka jalkeen oli mahdollisuus
suorittaa omatoimista tutkimista alueella, kunnes juna
lahti iltaseitsemalta paluumatkalle. Nakymat Machu Piccun
vuoristokylasta olivat todella huikeat. Jaatavat korkeuserot
ja vuorille rakennettu linnoitus ja kyla sai ihmettelemaan
jalleen kerran, kuinka kaikki on saatu pystyyn aikanaan.














(Machu Piccu)

Lampotila kohosi korkealle ja auringon paistaessa olisi
tarvinnut kevyempaa vaatetusta, kuin t-paidan ja tuulipuvun
housut. Toisaalta pienten ja arsyttavien hyonteisten
puremat kutiavat edelleen, joten hyonteismyrkkya
kannattaa reissulle ottaa jos itse aikoo suunnata vuorelle.
Alueella pyorii myos alpakoita vapaana, joten hereilla
kannattaa olla. Kesyyntyneet alpakat kun nayttivat
olevan varsin suostuvaisia poseeraamaan yhteiskuvissa
ilman ylimaaraista palkkiota =)














(Uusia kavereita Perusta)

CHILE

Viikon pituisen pikavisiitin jalkeen oli ohjelmassa
vielakin lyhyempi reissu Chileen. Alunperin
Santiago De Chilen piti olla vain valilaskeutumis-
pysakki matkalla Brasiliaan, mutta paatimme
valita toisen vaihtoehdon ja viipya kaupungissa sentaan
kolme paivaa ennen seuraavaa lentoa.














Chilessa valitsimme majoituksen nimelta Rado-hostel.
Paikka oli todella siisti verrattaessa aikaisempiin
hostelli- ja guesthouse-kokemuksiin ja jalleen kerran
ilmapiiri oli loistava. Kaava paivien viettoon, kului
pitkalti samoissa merkeissa kuin Limassa. Aamupala,
sali, keskustassa kiertelya ja illalla istumista hostellin
todella isolla kattoterassilla, josta oli nakymat vuoristoon
seka kaupungin kattojen ylle.



























(Katukuvaa ja katutaidetta Santiago De Chilessa)

Ensimmaisena iltana
istuimme sekalaisen seurakunnan kanssa pelaten juomapelia
kattoterassilla. Joukossa Chilelaisia, Brasilialaisia,
yksi Japanilainen, Saksalainen seka muutama Australialainen.
Samana iltana tuli lahdettya myos brassien kanssa paikalliseen
yokerhoon ja aamuyosta takaisin.














(Osa ensimmaisten iltojen seurueesta)

Toisena iltana
brasilialaiset kutsuivat seuraksi grillaamaan ja kolmantena
iltana Kanadalainen Chileen muuttanut kokki valmisti
kala- ja ayriais-illallisen koko porukalle. Yleisesti
ottaen siis paikassa vallitsi todella hyva ja sosiaalinen
ilmapiiri, missa oli helppo tehda tuttavuutta erilaisten
ihmisten kanssa. Viimeisena iltana kavimme myos
istumassa iltaa Chilelaisen kuntosalilla tapaamamme
kaverin kanssa, joka halusi antaa vinkkeja Brasilian
reissullemme.














(Kolmannen illan kokkailut)














(Illallisen jalkeen yhteispeleja)

Ystavallisten ihmisten lisaksi Chilesta jai paallimmaiseksi
mieleen myos hyva ja edullinen punaviini, seka pidemman
aikaa haaveissa pyorinyt haran sisafilee-pihvi, joka ei
tuottanut pettymysta =p 250 gramman pihvi suorastaan
suli suussa ja vastaavaa ei ole kotisuomessa tullut saatua
tahan mennessa =)

BRASILIA














Kun aikaisemmat lentomme reissulla olivat tahan
mennessa menneet hyvin, oli luotto Chile-Brasilia-
lentoon kohdillaan. Olen tahan mennessa lentanyt
lahemmas viisikymmenta lentoa eripuolilla maailmaa
ja lennot ovat aina menneet hyvin kevytta "ei hairitsevaa"
turbulenssia lukuunottamatta. Talla kertaa tuli kuitenkin
erilainen kokemus. Lento pienemmalla koneella Andien
yli ei ollut leppoisaa. Puolenvalin jalkeen koittanut noin 15
minuutin turbulenssipatka oli helposti yksi ikavimmista
kokemuksista mihin tahan mennessa on tullut tormattya.
Turbulenssi ravisteli ja pudotteli konetta viidentoista
minuutin ajan ihmisten huutaessa, rukoillessa ja itkiessa
tavaroiden lennellessa ympari konetta. Vaikka vahva
ymmarrys on siitakin, etta koneet on tehty kestamaan
kovaakin turbulenssia eivatka lentokoneet noin vain
putoa, oli kokemus silti hermoja raastava. Varsinkin kun
koko ajan pyori paassa ajatus siita, etta milla vitun toden-
nakoisyydella lahto tulee nyt ja talla tavalla.

Onneksemme turbulenssi lakkasi aikansa otettua ja
viimeinen tunti Rioon sujui tasaisesti. Koneen renkaiden
kosketettua maata, jouduin alottamaan kova-aanisen
taputuksen ja ihmisten ilmeista ja mukana taputtamisesta
paatellen, monet muutkin olivat kiitollisia koneen
laskeuduttua. Vittumainen fiilis jokatapauksessa ja
onneksi vastaaviin ei ole itse tullut tormattya. Ikava
vain niille, kenen ensimmainen lentokokemus tuo oli.

RIO DE JANEIRO

Rion lentokentalta jaoimme taksin kahden samalla
koneella lentaneen Australialaisen kanssa, jotka
olivat tulossa samalle rannalle kanssamme.
Matka Cobacabanalle kesti noin puoli tuntia ja
maksoi 45 realia, eli noin 20 euroa.














Cobacabanalla majoittauduimme etukateen
varanneeseemme Capa Cobana hostelliin
mika istui taas astetta paremmin omaan budjettiimme.
Hostellissa tuli tutustuttua muiden mukana myos
kolmeen suomalaiseen jatkaan Juhikseen, Joniin 
ja Villeen seka kahteen tyttoon Katriin ja Emmiin,
joiden kanssa tuli vietettya lahes jokainen paiva
Riossa ollessamme. Suomen puhuminen pitkasta
aikaa tuntui rentouttavalta ja oli mukava vaihtaa
matkakuulumisia ja reissukokemuksia omalla kielella.














(Rio De Janeiron suomiseuruetta)

Rannalla makoilua, kuntosalilla pyorimista, iltaisin
kokkaamista hostellin keittiossa seka caipirinhojen
naukkailua. Siita rakennettiin pitkalta osin brasilian
loma. Yhtena iltana lahdimme myos isommalla
porukalla hostellilta liikenteeseen ja iskimme toisella
rannalla sijainneeseen yokerhoon. Seuraavana paivana
vasynytta huumorintajua pystyi kasvattamaan
myos seurueessamme pyorinyt Ville, joka otti rannalla
koko otsan peittavan henna-tribaalitatuoinnin naamaansa.














(Cobacabana-Beach arkipaivana - yllattavan hiljaista)


















Vaikka alkuun oli kasitys myos siita, etta Rio olisi
vaarallinen paikka ei siita itselle jaanyt sellaista kuvaa.
Toki Favelloissa vellova koyhyys ajaa ihmisia epatoivoisiin
tekoihin,mutta itselle ei tasta tullut huonoja kokemuksia
vastaan. Tuuria mukana tallakin kertaa ja reissusta on
selvitty ehjin nahoin. Toki kuitenkin aina pitaa muistaa,
etta maalaisjarjella ja yleisella ennakoimisella paasee pitkalle.
Useimmiten kaikki on kuitenkin kiinni omista valinnoista.














Riossa paivabudjettia pystyi pitkalle saatelemaan myos
omalla kokkailulla. Kolmen eri lihan, lisukkeiden yms.
illallisen kokkaaminen kuudelle henkilolle maksoi
noin 70 realia, kun taas hampurilaisateria laheisesta
pikaruokalasta kustansi 25 realia.














(Omien ruokien fiksaaminen tuli todella edulliseksi)

Tasta syysta laitoimme
omat ruokamme joka paiva itse ja nain rahaa saastyi
muihin aktiviteetteihin ja jaljella olevaan reissuun.














(Yolentoa odotellessa)














(Takasin Eurooppaan)

Yleisesti ottaen Etela-amerikan reissumme sujui
hyvin ja jatti paljon ajatuksia eri paikoista, joihin
pitaisi menna ja mihin tulisi palata uudemman kerrankin.
Talla hetkella kuitenkin toista paivaa Espanjassa ja
edellinen lento meni jalleen tavalliseen tapaan hyvin
ja rauhallisesti. Hammentavaa kayttaa taas euroja ja olla
ymparistossa, mika muistuttaa Helsinkiakin monelta
kantilta. Aikaisempaan reissupatkaan poiketen on
tullut poistettua uusia vaatteita suomen kesaa varten
ja nautittu entiseen tapaan hyvista ilmoista. Huomenna
aamusta on aikainen heratys ja Finnairin lento kuljettaa
meidat vihdoin takaisin Suomeen. Siistia ajatella, etta
nain pitkaan on oltu poissa ja kotiinpaluu on nyt nain
lahella. Paalle neljan kuukauden reissu on ollut riittava
ja ainakin itselle monella tapaa maksimi. Kotona odottaa
studiolle paluu ja tulevan Ideaali & Jay Who?-albumin
viimeistely. Hyvia biiseja on vaannetty, enka malta
odottaa etta saadaan levy teidankin kuultaville.
Toivottavasti tasta blogista on ollut hyotya myos muille
reissua suunnitteleville ja jonkinnakoista inspista omalle
matkalle on syntynyt.














(Stronger With Every Mile)

Nyt kuitenkin hyvaa lauantaita porukalle ja ollaan
kuulolla pian viimeisen reissublogipaivityksen tiimoilta.
Hauskaa viikonloppua ja pitakaa Suomi pystyssa.
Huomenna saatte lisavahvistuksia! P`s!

-Jussi/ Ideaali