KOH TAO

Nyt viikko kulunut siita kun lahdettiin reissuun. Takana jo monta
leppoisaa paivaa ja uutta tuttavuutta. Pikkuhiljaa on kaivettu
sanakirjaakin esiin, jotta osaisi edes muutaman sanan sanoa
kohteliaasti thaiksi paikallisille. Muutama fraasi muistunut
edellisilta reissuilta mieleen ja muutama lause tiedusteltu
paikallisilta ja tsekattu kirjasta. Aina reissuun lahtiessaan
kuitenkin miettii sita, kuinka mukavalta omaan korvaan kuulostaa
jos ulkomaalainen osaa suomessa sanoa muutamankin sanan
suomeksi.

Talla hetkella kuitenkin Koh Taolla. Eilen saavuttiin yojunalla
Chumpen(?)-nimiseen kaupunkiin josta otettiin aamulla heti
ensimmainen vene Taolle. Viimeksi saarella tuli oltua viisi vuotta
sitten kavereiden kanssa ja heti alkuunsa tuli huomattua kuinka
paikka on muuttunut. Uusia hotelleita on noussut tayttamaan
entiset  tyhjat paikat paarannasta ja yokerhoja on ilmestynyt
kuin sienia sateella.

Itse pyritty ottamaan iisisti ja nautittu ekat pari paivaa auringon
paisteesta, puhtaasta vedesta, edullisesta bungalow-majoituksesta
ja treenaamisesta. Kylla - tasta alkoi myos itseni kuntoon
fiksaaminen. Viikko terveellisempaa safkaa ja hyvaa
thainyrkkeily-treenia tekee taas hyvaa kropalle neljan viikon
pikkujoulu ja uuden vuoden  kuosittelujen jalkeen. Tasta on hyva
jatkaa eteenpain sitten skarpimpana.

(Minun maitani ja minun majani)


Surullista on kuitenkin nahda kuinka homma muuttuu taallakin.
Paikka jonka pitaisi olla edelleen rauhallinen ja luontoystavallinen
saari sukeltajien keskuudessa, alkaa muuttua. Tana iltana pitkin
rantaa kuljettuamme huomasimme kuinka katu tayttyi
baarikierroksella olevista kova-aanisista briteista ja sveduista.
Ilmaisia bucketteja, shotteja, yokerhoon jaettavia sisaanpaasy-
flaiereita ja clubeja jotka pumppasivat musaa nupit kaakossa.
Kadulla vastaan tullut brittilikka jakeli kadulla kulkeville
kanniaalioille flaiereita kaksikerroksiseen yokerhoon ja heitti
rookin tumppinsa maahan. Kaatokannissa oleva tytto ei tainnut
huomata omaa negatiivista ilmettani vaan koitti tarjota lippuja
myos minulle. Kysyin tytolta eiko hanen mielestaan ollut vaarin
koittaa rakentaa vastaavasta paratiisi-saaresta bulgarian
sunny beachin kaltaista apinoiden temmellyskenttaa ja pilata
luonto ja turmella se. Tyton vastaus oli lyhyt ja ytimekas:
 - I just do my job so i can live in this paradise.
Kysymys kuuluu: Minka hinnalla?

-Jussi/ Ideaali