Throwback Thursday part 5 (2007)

Vuonna 2007 julkaistiin neljäs ja näillä näkymin viimeinen soolo-omakustannealbumini
”Ideaali – Kannanotto”. Levyjen julkaisusta pitämäni välivuoden jälkeen sain vihdoin taas
oikean draivin päälle ja pöytälaatikoihin kirjoittelemani lyriikat konkretisoituivat albumin
muodossa. Levyä työstettiin keikkailujen ohella parin vuoden aikana ja tällä kertaa nauhottelut keskittyivät ensi kertaa enemmän  "oikeille" studioille. Albumin tuotannosta vastasivat Jay Who, Coma, Mgi, Timo Pieni Huijaus, Ola
ja JV. Vierailijoina levyllä oli tällä kertaa mukana: Jay Who?, J.Näsi, Cheek sekä Brädi. Vaikka albumi sai hyvän vastaanoton, jonkun verran keikkoja ja mediahuomiotakin riitti, alkoi jo tuolloin ajatus yhteistyöstä toisen artistin kanssa pikkuhiljaa muotoutua. Jannen (Jay Whon?) kanssa biisejä tehtiin enemmän kuin aikaisemmin ja yhtenä vaikuttavana tekijänä oli myös Jannen räppäyskielen vakiintuminen Suomeen. Taukoa pitäessä oli osittain myös huomannut, että kaipasi uusia ideoita omaan tekemiseen. Monen levyn tekeminen yksin huomasi vieneen voimia sen verran, että duunin jakaminen kaksille hartioille ei enää vaikuttanut hassummalta ajatukselta. Tällä levyllä silti kuului edelleen selvää kehitystä verrattuna edeltäjäänsä ja se onkin varmasti saundillisesti laadukkain mun soolojulkaisu.

Kuulostelkaa taas, sillä ensi viikolla siirrytäänkin ensimmäiseen viralliseen Ideaali & Jay Who?  - julkaisuun.

- Jussi / Ideaali

 Kannanotto levy täältä
Muut kuvat ja artikkelit vuodelta 2007

Throwback - thursday: Becoming Jay Who?...

Nyt kun bändin toisen osapuolen kuvioita on avattu jo parin postauksen verran, tulee myös meikäläisen vuoro. Pahoittelut heti kärkeen etten ehtinyt kaivaa messiin kuvia, mutta toivottavasti tekstikin viihdyttää. Yritetään tuoda kuviakin julki vielä tässä viikon aikana...

Itse aloittelin koko räppihomman yläasteikäisenä biittien teosta. Jonkun tovin jälkeen alkoi riimien kirjoittelu englanniksi, joka oli tohon aikaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Oma musamaku painottui tohon aikaan enemmän ug-osastolle ja vaihtoehtoisempaan räppiin, mikä pitikin otteessaan aika pitkään. Toki tuli seurailtua koko ajan myös valtavirrassa tapahtuvia juttuja, mutta hiphopin kokeellisempi puoli tuntui pitkään enemmän omalta. Mun tänä päivänä älyttömältä tuntuva englanninkielinen artistinimi on lähtöisin jo noilta ajoilta, mutta en jostain syystä ikinä raaskinut luopua siitä. Jay-Z:n, Jay Rockin ja muiden samanalkuisten jenkkinimien rinnalle tuntui nerokkaalta heittää Jay Who?, ikäänkuin kyseenalaistamaan itse itseään...

Ekat nauhoitukset tehtiin himassa Jussin tapaan, eikä niistä jäänyt jälkipolville paljoa kerrottavaa.
Ekat askeleet lavalla taas otettiin 5th-elementin openmic-sessioissa Lahden legendaarisissa räppi-illoissa, joista mm. Cheek starttasi samoihin aikoihin. Vuonna 2000 perustettiin parin kaverin kanssa oma porukka, jonka kesken tehtiin musaa ja vedettiin satunnaisia keikkoja. Jos matskulle pitäisi löytää jotain vertailukohtia, oli ne Suomessa varmaan jotain edesmenneen Ceebrolisticsin kaltaista. Loppupelissä kaikki meistä oli kuitenkin tohon aikaan niin saamattomia taiteilijasieluja, ettei jutuista rakentunut mitään kovin suurta. Homma kuihtui pikkuhiljaa kasaan ja sitä ajautui lähinnä omien projektien pariin.

Jussin homma oli lähtenyt käyntiin piirun verran vakavammin jo tuolloin ja me vedettiin yhdessä satunnaisesti sen keikoilla, vaikkakin molemmilla oli tohon aikaan melko omat kuviot ja kaveripiirit. Itselle 2004 oli kova tekemisen vuosi ja hieroin kasaan jo reilun albumillisen biisejä, mutta koska oon persoonana aina ollut itsekriittinen, jäi levy julkaisematta. Muutama biisi taisi päätyä johonkin kotimaisille UG-kokoelmille ja nettiin, mutta siihen ne jäivätkin. Jatkuva tekeminen kuitenkin ruokki kehitystä ja tohon aikaan tekstien kirjoittamiseen tuntui olevan iso polte. Tänä päivänä kuulosteltuna kaikki noi tekstit oli aika henkilökohtaista vuodatusta, mistä kuuluu läpi jollain tavalla nuoren miehen itsensä etsiminen ja heittäytyminen :) Koska kotimaassa englanninkielisen räpin tekeminen alkoi kuitenkin tuntua järjettömältä, aloin kirjoitella tekstejä myös suomeksi. Todennäköisesti ekat suomitekstit päätyivätkin jo Jussin "Toinen Erä" -levylle, josta tutuilta saatu positiivinen palaute sai tekemään päätöksen siirtyä kokonaan suomen kieleen. Varmaan viimeinen mun enkkubiisi tehtiin vuotta myöhemmin Raappanan kanssa. Biisin nimi oli "Fallayainstinct" ja se sai ainakin sen kuulleilta räppipäiltä suitsutusta. Tänä päivänä biisi ei suuria tunteita herätä, mutta tuolloin tuntui hyvältä saada kannustavaa palautetta koska sitä tuntui tarvitsevankin enemmän. Raappanan kanssa sessioitiin muutama muukin biisi lontoon kielellä, mutta niitä ei ikinä vuodettu mihinkään.

2005 tutustuttiin paremmin MGI:n ja Näkökulman veljesten (Tuomas Kauhanen ja Ola) kanssa, mikä vaikutti itseen tosi paljon. Vierailin tuolloin satunnaisesti Porvoossa Näkiksen kellaristudiolla sessioimassa ja yksi noista biiseistä päätyi myös Näkökulman Odotusmusiikkia -nettijulkaisulle.  Myös MGI:n kanssa tehtiin biisejä kimpassa useampi, joista "Paremmista päivistä" - niminen ralli meni sällien tuolloiselle A04-albumille.  Biisillä vieraili tuolloinkin Raappana. Kun ympärillä alkoi pyöriä yhä enemmän aktiivista väkeä, teki se myös itsestä entistä aktiivisemman. Oma elämäntilanne antoi tuolloin mahdollisuuden keskittyä musaan ja sitä myös tuli tehtyä paljon. Mutta kuten sanottua, ei itsekriittisyys antanut periksi julkaista tuolloinkaan nettibiisejä lukuunottamatta mitään.  Sitten alkoivat opiskelut. 2006 muutin itse Turkuun niiden perässä ja se hyydytti musakuviot hetkeksi, kunnes vuonna 2008 päätettiin Jussin kanssa yhdistää voimavarat kokonaisvaltaisemmin...

Koska itsellä ei ole kokonaisia albumeita joita jakaa, kokosin soundcloudiin kuultavaksi sekalaisen paketin biisejä joita tuli tehtyä vuosina 2004-2006. Listalla on sekä vierailuja että soolobiisejä.

https://soundcloud.com/ideaali-jay-who

Ensi viikolla jatketaan taas Ideaali - matskun parissa, kun esittelyvuorossa on Ideaalin (ainakin näillä näkymin) viimeinen sooloalbumi.

Palaamisiin!

Janne / Jay Who?

Throwback Thursday part 3

Ideaali - Tilitys & Sylkäsy (2005)



Vuonna 2005 julkaistiin pitkäsoitto, joka kantoi nimeä "Tilitys & Sylkäsy". Albumi oli työstetty
jälleen kerran vuoden sisällä ja toisen levyn julkaisun jälkeen homma oli edelleen nousussa.
Tässä vaiheessa taidot tuntuivat kehittyvän päivittäisen kirjoittelun ja keikkailun myötä ja nälkä räppäämiseen oli suuri. Biisejä tuli työstettyä jatkuvasti lisää ja uusia kontakteja muodostettiin ympäri Suomea. Uusia tuottajatuttavuuksia saatiin mm. porvoolaisen Coman ja Timo Pieni Huijauksen muodossa.  Biittien laatu parani monella tavalla ja edellisten albumien miksaus ja masterointi-virheistä opittuna Tilitys & Sylkäsy-levyn kokonaissaundi otti harppauksen eteenpäin.

Albumille biittejä tuottivat Jay Who?, Mgi, Coma, Timo Pieni Huijaus, Don P, Sibbe, sekä JK. Vierailijoita albumilla oli tällä kertaa nyt kokonaan suomeen siirtynyt Jay Who?, Brädi, Timo Pieni Huijaus, Namika Lahden Jenkki-vahvistus Monte "Shon" Cummings, LP-Crew, Meissi, sekä Sannuli. Levyä nauhoiteltiin edelleen kotistudiolla, mutta saundin ja tuotannon perään katsottiin tarkemmin kuin aiemmilla kerroilla.

Vuoden 2005 aikana LP-Recordsin yleinen maine oli myös hyvässä nousussa. Omasta puolesta keikkoja kertyi vuoden aikana päälle 25, joista 5 oli tv-esiintymisiä MTV3:n Yökerho-bileohjelman "Pulssi":n mukana. Omasta porukasta Apollon levy oli myös breikannut isosti levydiilin myötä ja keikkoja vedettiin mm. Pipefestissä sekä YleX:n Abiristeilyillä. Rankkoja reissuja, joista jäi pelkästään hyviä muistoja =)


Vaikka edellisenä vuotena levydiilisuunitelmat Rähinän kanssa olivat menneet puihin, oli tälläkin vuodella jotakin tarjolla. Suuremman levy-yhtiön kanssa sopimuksia oltiin jo neuvoteltu puolestani, mutta nuorena "aitona hoppipäänä" jätin tarjoukset huomioimatta, koska vanhemmat räppärit
pitivät tarjolla ollutta levy-yhtiötä liian poppimaisena. Huonoja päätöksiä, joista kärsii koko ruumis..Näin jälkikäteen ajateltuna =p
Vuoden 2005 aikana oma hype kuitenkin kasvoi entisestään ja keikkakokemusta karttui varsin hyvin. Tuolloin vierailtiin myös edesmenneen Royal Familyn "Royal Radio" - kokoelmalevyllä. Uusia suhteita solmittiin ympäriinsä ja linkittäytyminen skenen sisällä alkoi olla hyvällä mallilla. Tästä vuodesta jäikin soolo-aikoihin katsoen monelta kantilta eniten käteen.

Sitten alkoi seurustelu. Vuosi taukoa levyn julkaisusta. Musiikillisesti katsoen huonoin ratkaisu ikinä. Tästä syystä skippaamme vuoden 2006 ja jatkamme seuraavalla kertaa vuodesta 2007.

Ensi torstaihin asti siis - Nauttikaa vuoden 2005 albumista  "Ideaali - Tilitys & Sylkäsy"!

Palaamisiin ;)



Kuuntele Tilitys ja Sylkäsy TÄÄLTÄ
Tsekkaa vanhat kuvat ja artikkelit (2005) täältä

Throwback- thursday - Toinen Erä


Ideaali - Toinen Erä (vuosi 2004)



Vuonna 2004 julkaistiin ”Ideaali – Toinen Erä” pitkäsoitto. Tämän albumin valmistelu oli alkanut aikalailla heti Huomenna & Tänää-albumin julkaisun jälkeen ja ajatuksena olikin pitää julkaisutahti ajatuksella – levy per vuosi. 
Tän levyn aikana homma lähti oikeestaan ekaa kertaa isommin nousuun. Levyä väännettiin jo pikkasen enemmän viilaten ja nälkä oli suuri. Duragit päässä ja isoissa housuissa viihdyttiin porukalla ja ekoja esiintymisiä alko olemaan yökerhoissa missä oli nättiä huomata ero aikasempiin nuokkukeikkoihin. LP-Records oli myös muodostunut tässä vaiheessa lopulliseen muotoonsa ja albumille oli nättiä saada toimivat vinyyliscrätchit 
meiän dj Flamerin taholta. Tän päivän Dj-toimintaan myös suurena erona oli
ton ajan DJ:den ammattimaisuus. Kuka tahansa ei voinut lähteä soittamaan levyjä ja sanoa olevansa DJ. Soittaminen hyvin vaati taitoa ja oma 
roudaamisensa oli myös vinyylilaukuissa, miksereissä, neuloissa ja soittimissa mitkä tänä päivänä on korvannu monessa tilanteessa jopa pelkkä läppäri. Arvostusta ja hatunnostoa tässä kohtaa siis niille DJ:lle 
ketkä tänä päivänä vielä vinyyleillä soittoa harrastaa, sekä niille ketkä 
tekee uudemmilla laitteillaan soittamisestaan haastavampaa, kun pelkkää 
napin painamista.



                             

Toinen erä-albumia väännettiin pääasiassa samojen tuottajien kanssa, kuin edellistä albumia. Tällä kertaa mukana oli Jay Who?, Mgi sekä Ocsid. Uutena tiimiläisenä LP:stä mukaan osallistu ensimmäistä kertaa myös JV. 
Levyä nauhotettiin edelleen kotistudioissa ympäri Lahtea. Mieleen muistuvina nauhotuspaikkoina tähän väliin Luontopolku-studio (Ocsid), J-Kayn kotistudio Kiveriössä sekä Maken ja muiden kavereiden isännöimä ”Metro” Keskustan ytimessä. Vierailijoina albumilla oli mukana Jay Who?, joka jatko tässä kohtaa edelleen vielä englanniks räpäten (lukuunottamatta 3stories-biisiä), Word-e sekä Brädi, joka oli välissä kerennyt käymään läpi vielä nimimuunnoksen Bräd Spitt. Omaa jengiä LP-Recordsia oli tohon aikaan edustamassa Kneebro, Baroni, sekä Apollo, jolla tohon aikaan oli oma nousuvaihe käynnissä oman albuminsa kanssa. Apollon "Peli"-single breikkas isosti tohon aikaan ja sitä kautta myös muu porukka sai lisänostetta keikkoihin ja hypeen. Tästä vuodesta eteenpäin myös Summer Upin suhteen tuli muutoksia mun ja Flamerin jättäydyttyä pois järjestelyistä ja Maran jatkettua yksin Summer Uppien hoitamista. 



Vuoden 2004 Toinen Erä-painosta tehtiin 500 kappaleen erä, joka myytiin todella nopeasti loppuun. Tän albumin johdosta myös muut tahot innostuivat mun kamasta, mikä johti taas paikkaan Open Recordsin Suomi Hiphop-kokoelma 4:lla.

Toinen mikä tohon aikaan vaikutti lupaavalta, mutta 
kaatui myöhemmin epäselväksi jääneisiin syihin, oli Elastisen ja Rähinän osoittama kiinnostus seuraavaa albumia kohtaan. Monen kuukauden ajan oli puhetta tulevan albumin julkaisusta Rähinän uuden alasiiven Alarm-Entertainmentin kautta ja äijät vaikutti olevan innostuneita asiasta. Kuitenkin kesän jälkeen seuraavana syksynä hommat kaatuivat ja julkaisutapa jatkui jälleen omakustanteena.


Kuuntele Toinen Erä-albumi TÄÄLTÄ
Kuvat, artikkelit ja mainokset 2004 TÄÄLTÄ

Throwback Thursday - osa 1

Aika pistää taas ”kynä” sauhuamaan, niinku ”sillon ennen”. Tänä päivänä tosin läppärin näppäimistö tai puhelimen kosketusnäyttö ajaa saman tehtävän kun kynä ja paperi, mutta menköön. Pääasia on että asiat saa ylös niinku aikanaan.

Kuten nimestä voi päätellä, on seuraavien viikkojen aikana tarkotus valottaa pikkasen meiän musiikkitaustaa porukalle. Monia on edelleen, ketkä on ollu mukana alusta asti, mutta sitäkin enemmän on meiän musiikki tavottanu väkeä vasta viime vuosina. Tästä syystä kelataan homma alkuun ja kerrataan mistä tänne ollaan tultu.

Ideaali - Huomenna ja Tänää (vuosi 2003)

 Kun tää albumi tuli tehtyä, oli homma vasta ottamassa tuulta siipiensä alle. Vaikka riimejä oli tullu kirjoteltua jo kolmisen vuotta, en tätä albumia ennen ollut julkaissut mitään konkreettista. Sivustot kuten MP3-Finland, Suomihiphop.com ja Mikseri.net oli kanavia mitä pitkin pysty jakamaan yksittäisiä biisejä. Lähinnä kavereiden tekemien tai streetstyle-biittien päälle (ykkösellä purkkiin-mentaliteetilla) syljettyjä otoksia. Esiintymiset olivat tohon aikaan erinäisten räppibileitten open mic-osioissa ja vasta 2002 sain ensimmäiset soolokeikkani muutamalle koululle.

 Vuonna 2003 Huomenna ja Tänää-albumin myötä perustettiin myös LP-Records räppikokoonpano. Idea syntyi oman levyn nauhotteluiden yhteydessä ja kokoon raavittiin sitten kavereita eripuolilta. Ideaali, Apollo, Baroni, Kneebro, JV, Dj Flamer, Jobi, Ocsid, Pehmo-A. Sekalainen kokoonpano, jonka jäsenet toimivat itsenäisinä artisteina, mutta nauhotukset sekä bileet ja keikat järjesteltiin yhdessä. Tällä klikillä ja itsenäisesti keikkoja alkoikin sitten olemaan enemmän ja oman nimen tietoisuus levisi muihinkin kaupunkeihin keikkailun myötä. Tähän aikaan järjestettiin myös ensimmäiset Summer Up-bileet mukkulan rantaan. Järjestäjinä toimi mun lisäksi Apollo ja Dj Flamer. Ensimmäisen vuoden yleisökadon jälkeen järjestäjäksi jäi ainoastaan Apollo eli Mara, ja hommahan on ihan kiitettävästi kasvanut noista ajoista. Big Up.

             


 Itse albumia valmisteltiin kaverin LuontoPolku-kotistudiossa ja biiteistä vastasivat Ocsid, Jay Who?, Mgi sekä Samppa & Mikko. Vuotta aikaisemmin olin vieraillut MGI:n oman räppikokoonpanon omakustanne-albumilla ja näiltä ajoilta seurasi miehen kanssa monia vuosia jatkunut yhteistyö, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Vierailevia räppäreitä taas albumilla oli vielä tuohon aikaan A’damite-nimellä keikkaillut Brädi, Mgi, Jay Who? (joka tuolloin räppäsi vielä englanniksi), Fro-Yo, JK, sekä Haair.

 Levyn kappaleiden aiheista en tässä vaiheessa ala kertomaan enempää, sillä ne voi jokainen kuunnella itse alla olevasta linkistä. Levyn miksauksen ja masteroinnin on hoitanut Ocsid. Kaikki kappaleet on nauhotettu LuontoPolku-studiolla by Ocsid lukuunottamatta kappaletta numero 4, joka äänitettiin Poskiontelo-studiolla Cheekin toimesta.
Vuosien jälkeen - Kiitos kaikille levyn tekoon osallistuneille henkilöille ja seuraavaan päivitykseen asti, kuuntelun iloa! 

Ja muistakaa - levy on tehty tosiaan 11 vuotta sitten...  ;)

- Jussi / Ideaali


KUUNTELE LEVY --> Ideaali - Huomenna ja tänää (2003)

KUVAT JA ARTIKKELIT

ETELA-AMERIKKA














PERU

Yhdysvaltojen jalkeen oli vuorossa
etela-amerikka. Ensimmaisena matkakohteena
lento New Yorkista vei Perun paakaupunkiin
Limaan. Lento oli jalleen astetta pidempi verraten
moneen muuhun, jota myohemmin lensimme mantereen
sisalla, mutta lentoyhtio LAN vaikutti tasokkaalta
ja luotettavalta.

















(Mirafloresin majoitus)

Limaan paastyamme otimme taksin suoraan lento-
kentalta ja suuntasimme Mirafloresin alueelle
rannikolle, jossa majoituksemme oli. Hostellimme
oli vanhaan siirtomaatyyliin rakennettu viihtyisa
majapaikka, jossa henkilokunta oli ystavallista,
aamupalat hyvia ja lahistolla riitti nahtavyyksia.














(Iltaa istumassa Eevan, Billy-Boyn ja Nickin kanssa)


(Oma ruoka ja omat viinit)

Paivat kuluivat pitkalti samalla kaavalla jokainen.
Aamupala, sali, kaupungilla kiertelya ja illasta
muiden matkalaisten kanssa istuskelua
hostellin ulkotilassa viinipullon kera. Texas Holdemin
peluuta pikkurahalla kahta englantilaista vanhempaa
herraa seka perulaisia hostellin tyontekijoita vastaan.



(Texas Holdemia loppuillasta)

Tassa kohtaa alkoi kieltamatta jo tuntua pienta matka-
vasymysta, joten paivat menivat omalla painollaan,
eika suurempia jaksanut enaa sykahdella. Toisaalta
olin alunperinkin asettanut itselleni tavoitteeksi
etela-amerikassa ainoastaan hyvasta viinista ja ruoasta
nauttimisen, joten suunitelmien mukaan mentiin.


(Miraflores)

CUZCO

Kolmen paivan Limassa oleilun jalkeen maan sisainen
lento kuljetti meidat Cuzcoon josta tarkoituksena oli
tehda paivareissu Machu Picculle. Pienesta pitaen
intiaani-tarinoita fiilistelleena tama oli ehdottomasti
yksi reissun kohokohdista itselleni. Ainakin nahtavyyksien
ja paikan historian puolesta. Cuzco itsessaan vaikutti
pienelta ja rauhalliselta kaupungilta limaan verrattuna ja
paikan rakennustyyli ja ilmapiiri muutenkin viestivat
paikalleen jaamisesta.














(Cuzco)














(Nakymaa Hostellin katolta)

Oleilu Cuzcossa osoittautui rauhallisuudesta huolimatta
kuitenkin hankalasti. Ensinnakin ohut ilmanala vaikutti
jo heti lentokentalta lahtien ja asumispaikkaamme
kaveltava porraskatu ei tehnyt asiaa helpommaksi.
Hengastyminen 20 kilon rinkka selassa porraskavelya
harrastaessa ei ollut miellyttava kokemus. Varsinkaan
edella mainittu hapenpuute mukaanluettuna.

















(Portaita portaiden peraan)

Toisaalta
oloa ei tehnyt helpommaksi myoskaan ruokamyrkytys
joka iski heti ensimmaisena iltana huonojen tortilloiden
seurauksena. Yo oli yhta tuskaa, mutta olo kerkesi onneksi
paranemaan sen verran etta parin paivan paasta kykenin
roudaamaan kroppani Machu Piccun reissulle.

Heratys oli neljan aikaan aamulla, jolloin minibussi tuli
hakemaan matkalaisia eri hostelleista. Ajoreitti kulki
sumuisia ja pimeita vuoristoteita pitkin kaupunkiin
jossa juna odotti. Ylinopeus, kuskin nukahtelu rattiin
ja kuljettajan kokaiinin vaikutuksen alainen virtapiikki
pysahdyksien jalkeen sai kuitenkin omat hermot jalleen
kiristymaan ja muutamaan otteeseen tuli huudettuakin kuskille.
Loppu hyvin onneksi ja elossa selvisimme tamankin matkan
juna-asemalle. PeruRailin juna nappasi matkustajat kyytiin
asemalta ja kuljetti meita tunnin matkan kokatee-tarjoiluineen
perille seuraavaan kohteeseen, josta linja-autot lahtivat.














(PeruRail ja junamatka kohti Machu Piccua)














Pienesta turistoituneesta kylasta lahtivat sitten linja-autot,
jotka nousivat mutkittelevaa tieta non-stoppina ylos
Machu Picculle pitkin paivaa.

Ylhaalla odotti englanninkielinen opas, jonka mukana
sen hetken ryhmamme lahti liikkeelle. Kierros kesti noin
puolentoista tunnin ajan, jonka jalkeen oli mahdollisuus
suorittaa omatoimista tutkimista alueella, kunnes juna
lahti iltaseitsemalta paluumatkalle. Nakymat Machu Piccun
vuoristokylasta olivat todella huikeat. Jaatavat korkeuserot
ja vuorille rakennettu linnoitus ja kyla sai ihmettelemaan
jalleen kerran, kuinka kaikki on saatu pystyyn aikanaan.














(Machu Piccu)

Lampotila kohosi korkealle ja auringon paistaessa olisi
tarvinnut kevyempaa vaatetusta, kuin t-paidan ja tuulipuvun
housut. Toisaalta pienten ja arsyttavien hyonteisten
puremat kutiavat edelleen, joten hyonteismyrkkya
kannattaa reissulle ottaa jos itse aikoo suunnata vuorelle.
Alueella pyorii myos alpakoita vapaana, joten hereilla
kannattaa olla. Kesyyntyneet alpakat kun nayttivat
olevan varsin suostuvaisia poseeraamaan yhteiskuvissa
ilman ylimaaraista palkkiota =)














(Uusia kavereita Perusta)

CHILE

Viikon pituisen pikavisiitin jalkeen oli ohjelmassa
vielakin lyhyempi reissu Chileen. Alunperin
Santiago De Chilen piti olla vain valilaskeutumis-
pysakki matkalla Brasiliaan, mutta paatimme
valita toisen vaihtoehdon ja viipya kaupungissa sentaan
kolme paivaa ennen seuraavaa lentoa.














Chilessa valitsimme majoituksen nimelta Rado-hostel.
Paikka oli todella siisti verrattaessa aikaisempiin
hostelli- ja guesthouse-kokemuksiin ja jalleen kerran
ilmapiiri oli loistava. Kaava paivien viettoon, kului
pitkalti samoissa merkeissa kuin Limassa. Aamupala,
sali, keskustassa kiertelya ja illalla istumista hostellin
todella isolla kattoterassilla, josta oli nakymat vuoristoon
seka kaupungin kattojen ylle.



























(Katukuvaa ja katutaidetta Santiago De Chilessa)

Ensimmaisena iltana
istuimme sekalaisen seurakunnan kanssa pelaten juomapelia
kattoterassilla. Joukossa Chilelaisia, Brasilialaisia,
yksi Japanilainen, Saksalainen seka muutama Australialainen.
Samana iltana tuli lahdettya myos brassien kanssa paikalliseen
yokerhoon ja aamuyosta takaisin.














(Osa ensimmaisten iltojen seurueesta)

Toisena iltana
brasilialaiset kutsuivat seuraksi grillaamaan ja kolmantena
iltana Kanadalainen Chileen muuttanut kokki valmisti
kala- ja ayriais-illallisen koko porukalle. Yleisesti
ottaen siis paikassa vallitsi todella hyva ja sosiaalinen
ilmapiiri, missa oli helppo tehda tuttavuutta erilaisten
ihmisten kanssa. Viimeisena iltana kavimme myos
istumassa iltaa Chilelaisen kuntosalilla tapaamamme
kaverin kanssa, joka halusi antaa vinkkeja Brasilian
reissullemme.














(Kolmannen illan kokkailut)














(Illallisen jalkeen yhteispeleja)

Ystavallisten ihmisten lisaksi Chilesta jai paallimmaiseksi
mieleen myos hyva ja edullinen punaviini, seka pidemman
aikaa haaveissa pyorinyt haran sisafilee-pihvi, joka ei
tuottanut pettymysta =p 250 gramman pihvi suorastaan
suli suussa ja vastaavaa ei ole kotisuomessa tullut saatua
tahan mennessa =)

BRASILIA














Kun aikaisemmat lentomme reissulla olivat tahan
mennessa menneet hyvin, oli luotto Chile-Brasilia-
lentoon kohdillaan. Olen tahan mennessa lentanyt
lahemmas viisikymmenta lentoa eripuolilla maailmaa
ja lennot ovat aina menneet hyvin kevytta "ei hairitsevaa"
turbulenssia lukuunottamatta. Talla kertaa tuli kuitenkin
erilainen kokemus. Lento pienemmalla koneella Andien
yli ei ollut leppoisaa. Puolenvalin jalkeen koittanut noin 15
minuutin turbulenssipatka oli helposti yksi ikavimmista
kokemuksista mihin tahan mennessa on tullut tormattya.
Turbulenssi ravisteli ja pudotteli konetta viidentoista
minuutin ajan ihmisten huutaessa, rukoillessa ja itkiessa
tavaroiden lennellessa ympari konetta. Vaikka vahva
ymmarrys on siitakin, etta koneet on tehty kestamaan
kovaakin turbulenssia eivatka lentokoneet noin vain
putoa, oli kokemus silti hermoja raastava. Varsinkin kun
koko ajan pyori paassa ajatus siita, etta milla vitun toden-
nakoisyydella lahto tulee nyt ja talla tavalla.

Onneksemme turbulenssi lakkasi aikansa otettua ja
viimeinen tunti Rioon sujui tasaisesti. Koneen renkaiden
kosketettua maata, jouduin alottamaan kova-aanisen
taputuksen ja ihmisten ilmeista ja mukana taputtamisesta
paatellen, monet muutkin olivat kiitollisia koneen
laskeuduttua. Vittumainen fiilis jokatapauksessa ja
onneksi vastaaviin ei ole itse tullut tormattya. Ikava
vain niille, kenen ensimmainen lentokokemus tuo oli.

RIO DE JANEIRO

Rion lentokentalta jaoimme taksin kahden samalla
koneella lentaneen Australialaisen kanssa, jotka
olivat tulossa samalle rannalle kanssamme.
Matka Cobacabanalle kesti noin puoli tuntia ja
maksoi 45 realia, eli noin 20 euroa.














Cobacabanalla majoittauduimme etukateen
varanneeseemme Capa Cobana hostelliin
mika istui taas astetta paremmin omaan budjettiimme.
Hostellissa tuli tutustuttua muiden mukana myos
kolmeen suomalaiseen jatkaan Juhikseen, Joniin 
ja Villeen seka kahteen tyttoon Katriin ja Emmiin,
joiden kanssa tuli vietettya lahes jokainen paiva
Riossa ollessamme. Suomen puhuminen pitkasta
aikaa tuntui rentouttavalta ja oli mukava vaihtaa
matkakuulumisia ja reissukokemuksia omalla kielella.














(Rio De Janeiron suomiseuruetta)

Rannalla makoilua, kuntosalilla pyorimista, iltaisin
kokkaamista hostellin keittiossa seka caipirinhojen
naukkailua. Siita rakennettiin pitkalta osin brasilian
loma. Yhtena iltana lahdimme myos isommalla
porukalla hostellilta liikenteeseen ja iskimme toisella
rannalla sijainneeseen yokerhoon. Seuraavana paivana
vasynytta huumorintajua pystyi kasvattamaan
myos seurueessamme pyorinyt Ville, joka otti rannalla
koko otsan peittavan henna-tribaalitatuoinnin naamaansa.














(Cobacabana-Beach arkipaivana - yllattavan hiljaista)


















Vaikka alkuun oli kasitys myos siita, etta Rio olisi
vaarallinen paikka ei siita itselle jaanyt sellaista kuvaa.
Toki Favelloissa vellova koyhyys ajaa ihmisia epatoivoisiin
tekoihin,mutta itselle ei tasta tullut huonoja kokemuksia
vastaan. Tuuria mukana tallakin kertaa ja reissusta on
selvitty ehjin nahoin. Toki kuitenkin aina pitaa muistaa,
etta maalaisjarjella ja yleisella ennakoimisella paasee pitkalle.
Useimmiten kaikki on kuitenkin kiinni omista valinnoista.














Riossa paivabudjettia pystyi pitkalle saatelemaan myos
omalla kokkailulla. Kolmen eri lihan, lisukkeiden yms.
illallisen kokkaaminen kuudelle henkilolle maksoi
noin 70 realia, kun taas hampurilaisateria laheisesta
pikaruokalasta kustansi 25 realia.














(Omien ruokien fiksaaminen tuli todella edulliseksi)

Tasta syysta laitoimme
omat ruokamme joka paiva itse ja nain rahaa saastyi
muihin aktiviteetteihin ja jaljella olevaan reissuun.














(Yolentoa odotellessa)














(Takasin Eurooppaan)

Yleisesti ottaen Etela-amerikan reissumme sujui
hyvin ja jatti paljon ajatuksia eri paikoista, joihin
pitaisi menna ja mihin tulisi palata uudemman kerrankin.
Talla hetkella kuitenkin toista paivaa Espanjassa ja
edellinen lento meni jalleen tavalliseen tapaan hyvin
ja rauhallisesti. Hammentavaa kayttaa taas euroja ja olla
ymparistossa, mika muistuttaa Helsinkiakin monelta
kantilta. Aikaisempaan reissupatkaan poiketen on
tullut poistettua uusia vaatteita suomen kesaa varten
ja nautittu entiseen tapaan hyvista ilmoista. Huomenna
aamusta on aikainen heratys ja Finnairin lento kuljettaa
meidat vihdoin takaisin Suomeen. Siistia ajatella, etta
nain pitkaan on oltu poissa ja kotiinpaluu on nyt nain
lahella. Paalle neljan kuukauden reissu on ollut riittava
ja ainakin itselle monella tapaa maksimi. Kotona odottaa
studiolle paluu ja tulevan Ideaali & Jay Who?-albumin
viimeistely. Hyvia biiseja on vaannetty, enka malta
odottaa etta saadaan levy teidankin kuultaville.
Toivottavasti tasta blogista on ollut hyotya myos muille
reissua suunnitteleville ja jonkinnakoista inspista omalle
matkalle on syntynyt.














(Stronger With Every Mile)

Nyt kuitenkin hyvaa lauantaita porukalle ja ollaan
kuulolla pian viimeisen reissublogipaivityksen tiimoilta.
Hauskaa viikonloppua ja pitakaa Suomi pystyssa.
Huomenna saatte lisavahvistuksia! P`s!

-Jussi/ Ideaali

YHDYSVALLAT PART 2

MATKA ITARANNIKOLLE

Texasista lahdon jalkeen suuntasimme suoraa tieta Louisianaan
koska auto piti palauttaa New Orleanssiin muutamien paivien
sisalla. Kuitenkin ennen osavaltion vaihtoa paadyin soittamaan
Alamon autovuokraamolle auton jalleenvuokraus-mahdolli-
suudesta. Positiiviseksi yllatykseksi paljastuikin, etta tiettya
lisakorvausta vastaan, autoa ei edes tarvitsisi kayttaa New
Orleanssin kautta, vaan voisimme jatkaa talla suoraa tieta kohti
New Yorkia. Kuitenkin koska Orleanssin kaupungista on tullut
kuultua paljon puheita aikaisemmin, paatimme ajaa yopya
kaupungissa yhden yon ja jatkaa seuraavana paivana matkaamme
kohti itarannikkoa. New Orleanssissa majoitus keskusta-
alueella oli kuitenkin liian kallista omalle budjetillemme, joten
siirryimme keskustan ulkopuolelle, josta seuraavan aamun
alligaattorilounaan jalkeen jatkoimme kohti Missisipin rannikkoa.


















(Matka-aamupalaa)


























(Yksi monista osavaltioita erottavista
tiekylteista mita matkan aikana tuli
vastaan)

Missisipin osavaltioon paastyamme, yllatyimme rannikon pitkista
hiekkarannoista. Aikaisemmin oletuksena on jostain syysta ollut,
etta hienot hiekkarannat loytyisivat vasta Floridasta, mutta
Missisipista aina Alabamaan asti jatkui pitka rantatie, jota pitkin
varsinkin paivasaikaan oli mukava kruisailla. Missisipista loytyi
myos monta kunnollista rantakohdekaupunkia, joissa itsekkin
majailimme muutamat paivat. Mikali siis etsit itsellesi
edullisempaa ja vahemman turistoitunutta rantakohdetta
jenkeista, on varteenotettava vaihtoehto myos Missisipin
Gulfport tai Floridan lansirajan Destin mika vaikutti mukavalta
paikalta.














(Rantakohdetta ennen Floridaa)














Omat syntymapaivani vietimme kuitenkin tienvarsi-
motellissa, seka laheisessa Hooters-ravintolassa.
Toisaalta vatsan tayttaminen turhan isolla pekoni-
hampurilaisella, seka kannullisella olutta ei sekaan
ollut pahempi vaihtoehto =)














(Hooters ja alkupalat)

Floridassa teimme vain muutaman stopin ajan puutteen takia
ja pysahdyimme kerran floridan lansirajalla Destinissa, seka toisen
kerran Jacksonvillessa itarannikolla. Taalta kuitenkaan Destinin
auringonpalvontoja lukuunottamatta ei jaanyt mitaan kateen.
Siispa jatkoimme pidemman ajomatkan kautta Georgian lapi
Etela-Carolinaan, jossa viivyimme kolme paivaa Myrtle-
beach-nimisessa rantakohteessa.














(Pala Georgiaa)














(Atlanttin valtameri ja itarannikko)

Myrtle-Beachilla ensimmainen
ilta meni kuitenkin semisti pain seinia. Hostellia etsiessamme,
jouduimme ensimmaista kertaa huijatuiksi. Vasyneena koko
paivan ajoista, menin luottamaan hostellin tyontekijana
esiintyneeseen kaveriin, joka odotti vastaanoton vierella, kun
paikalla ei ollut muuta henkilokuntaa. Kaveri pyysi kolmen-
kymmenen dollarin huonehintaa ja sanoi hakevansa avaimen ja
kuitin ja poistui nakopiirista. Seuraavalla hetkella omat
halytyskellot soivat ja lahdin kavelemaan suuntaan mihin
henkilo oli poistunut ja sain nahda kuinka kaveri oli ottanut jalat
alleen enka enaa siina vaiheessa saanut tata juoksemalla kiinni.
Kolmekymmenta dollaria on pieni summa, mutta tilanteessa
eniten jai kiristamaan se, etta vasyneessa mielentilassa paa ei
toiminut sen paremmin ja tulkinta kaverin toiminnasta jai
vajaavaiseksi. Tasta johtuen..ensimmaista kertaa elaessani,
jouduin huijatuksi reissun paalla. Ottakaa siis oppia ja pitakaa
paa skarppina aina kun kyse on rahan kasittelysta. Onni
onnettomuudessa kuitenkin se, etta loysimme hetken
paasta poliisit, joille teimme ilmoituksen kaverista.
Raportin tayttamisen, tilanteen selostamisen yms. jalkeen
paikalle tuntui virtaavan alueen jokainen poliisi, joka
lahti etsimaan kaveria - puheiden mukaan vanha tuttu, joka on
aikaisemminkin holmoillyt samalla alueella. Ensimmaiseksi tapaa-
mamme poliisi myos opasti meidat paremmalle hotellille, mista
neuvotteli meille seuraaviksi oiksi majoituksen puoleen hintaan.
Myohemmin yolla ovelle koputettiin viela uudestaan ja paasin
tekemaan rivitunnistuksen valokuvista kameran tallentaessa
lausuntoni. Mielenkiinnolla siis odottaessa, etta mikali
sahkopostiin tulee, jossain kohtaa ilmoitusta, etta kaveri on
saanut syytteet tuostakin holmoilysta =)

Muuten Myrtle Beach oli oikein miellyttava paikka.
Rantaboulevardi oli hieno, rannoilla tulvi paljon vakea
ja ravintolat olivat kohtalaisen edullisia. Rannan tuntumassa
tuli testattua ensimmaista kertaa toistakin Tikibaria, mutta
kotikaupungin Lahden Kokomo Tikibarille ei tasta kuitenkaan
loytynyt vastusta.



























(Myrtle Beach)

Myrtle Beachilta jatkoimme kolmen paivan pysahdyksen
jalkeen Pohjois-Carolinaan, missa treffasimme vanhan
kaverini Jaakon, joka oli suorittamassa opintojaan Raleigh-
nimisessa kaupungissa. Paivan yhdessa pyorimisen jalkeen
jatkoimme matkaa yota pitkin Virginian puolelle.














(Vanhan kaverin kanssa tutkimassa Raleighin keskustaa)

Yon vietimme Comfort Inn-hotellissa ja jatkoimme
seuraavana paivana kohti Washington DC:ta.














Aamupaivalla pysahdyimme
tekemaan viela yhden stopin yhdelle Amerikan sisallissodan
taistelukentista ja museoista, mutta iltapaivaksi kerkesimme
jo perille paakaupunkiin. Pakollisina tsekkauksen arvoisina
paikkoina kavimme kuvaamassa Abraham Lincolnin patsaan,
Toisen maailmansodan muistomerkin, Kongressitalon, seka
Washington monumentin.































(Sisallissodan taistelukentilta. Ittea kiinnosti
historialliset faktat ja Eevaa lampaiden pehmeys)



























(Washingtonista piti kayda bongaamassa pakolliset
nahtavyydet)

Paakaupungista jatkoimme yhden yon jalkeen suoraan
kohti New Yorkia. Vaikka alkuun tarkoituksena oli
viettaa viela yksi yo kaupungin ulkopuolella,
paadyimme ajamaan sinne jo samana iltana
seuraavan paivan auton aikaisen palautusajan takia.
Auton palautus sujuikin hyvin eika paikanpaalla tarvinnut
kuin kirjata kuitti auton palautuksesta. Loppusumma
veloitettiin automaattisesti Masterilta ja bussi kuljetti
meidat lentoaseman metroille.



























New Yorkissa paivat tuli kaytettya lahinna salilla ravatessa
seka kavellessa pitkin kaupunkia ilman tarkempia paamaaria.
Parina iltana kavimme katsomassa leffaa, yhtena paivana
kiertelimme keskuspuiston, toisena ground zeron muistomerkin
ja Times Squaren seka keskusrautatieaseman.














(Times Square)


















(Uutta WTC:ta)



























(Seinakuvaa Ground Zerolta)













(Katukuvaa Manhattanilta)

Parasta viihdetta
oli kuitenkin tarjolla Madison Square Gardenissa, missa kavimme
seuraamassa raskaan sarjan nyrkkeilyottelun Tyson Furyn seka
amerikkalaisen Cunninghamin valilla. Vaikka ensimmaisessa
erassa jenkki laittoi Furyn luvun laskentaan, nousi mies ylos
ja ottelu saatiin jatkumaan kunnes monen eran jalkeen Tyson
Fury puolestaan tyrmasi Cunninghamin. Monta muutakin
kovaa ottelua tuli katsottua lammittelyksi illan aikana ja
nain saatiin jalleen yksi paiva kulutettua leppoisissa
tunnelmissa.














(Madison Square Garden ja Fight Night)

New Yorkkiin myos paattyi Pohjois-Amerikan reissumme.
Vaikka jenkeissa vietetty kuukausi tuli kulutettua monella
osaa ratin takana, jai siita silti hyva fiilis. Listan huipulle
osavaltioista voisi nostaa Coloradon seka Texasin.
Leppoisaa ja ystavallista, "jalat maassa" vakea.
Mielellaan palaa joskus taas takaisinkin, vaikka
ei enaa rannikolta rannikolle ajaisikaan. Nyt pystyn
myos itse suosittelemaan ei turistikohteiden
tarkistamista pohjoisamerikasta. Siisteja paikkoja
loytyy kunhan jaksaa etsia ja ystavallisempaa
porukkaa tuskin loytyy suurista kaupungeista
verrattuna pieniin paikkoihin. Naissa ihmiset ovat
aidosti iloisia ja ihmeissaan siita, etta heidan
kotikylaansa on eksynyt joku maailman toiselta
laidalta. Ja naissa tilanteissa myos vieraanvaraisuus
nakyy =) Ottakaa itse selvaa tarkemmin!

Seuraavaan paivitykseen asti,
hyvaa viikonloppua!

-Jussi/ Ideaali